Kuvaus: Pumi
Pumi on unkarilainen paimenkoira, joka tunnetaan eloisuudestaan, älykkyydestään ja vilkkaasta, kiharasta turkistaan. Pumi on keskikokoinen koira, jota on alun perin käytetty karjan paimentamiseen, mutta nykyisin se on suosittu myös seurakoirana aktiivisille omistajille. Rotu on temperamentiltaan utelias, valpas ja hyvin energinen, joten se tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä. Pumi kiintyy perheeseensä ja soveltuu usein hyvin lapsiperheisiin, kunhan se saa tarpeeksi aktiviteetteja. Turkki vaatii säännöllistä hoitoa, mutta Pumi ei yleensä irtoa kovinkaan paljon. Koira on taipuvainen haukkumaan, varsinkin ilmoittaakseen oudoista asioista, mikä tekee siitä hyvän vahtikoiran. Pumi soveltuukin parhaiten kokeneelle omistajalle, joka osaa tarjota tarpeeksi virikkeitä ja koulutusta. Rotu on melko harvinainen Suomessa, mutta ihastuttaa eloisuudellaan ja uskollisuudellaan.
Pumi arviota
Ominaisuudet
Pumi on unkarilainen paimenkoirarotu, joka tunnetaan vilkkaasta luonteestaan ja eloisuudestaan. Pumi on sekä erinomainen työkoira että miellyttävä seurakoira, joka on saavuttanut suosiota myös muissa tehtävissä kuten agilityssa ja tottelevaisuudessa. Rotu on keskikokoinen, urokset ovat yleensä 41–47 cm korkeita ja nartut 38–44 cm, ja paino vaihtelee 8–15 kilon välillä. Pumin turkki on keskikoinen, kihara, tiivis ja tuuhea, minkä vuoksi se tarvitsee säännöllistä harjausta, mutta ei erityisen vaativaa turkinhoitoa.
Pumi on erittäin älykäs, oppivainen ja herkkä koira, joka reagoi nopeasti omistajansa käskyihin ja eleisiin. Se on luonteeltaan valpas ja utelias, ja usein hieman varautunut vieraita kohtaan. Tämä tekee puumista erinomaisen vahtikoiran, sillä ne ilmoittavat mielellään kaikesta poikkeavasta ympäristössään. Pumi tarvitsee runsaasti aktivointia ja virikkeitä, sillä se turhautuu helposti, jos sillä ei ole mielekästä tekemistä. Rotu ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi, vaan se kaipaa sekä fyysistä että henkistä haastetta päivittäin.
Pumi on tunnettu äänteleväisyydestään – se saattaa haukkua tai äännellä, kun se huomaa jotakin kiinnostavaa. Koulutuksen avulla käytöstä voidaan ohjata hallittavaksi, mutta täysin hiljaista pumista ei luultavasti tule. Rotu on uskollinen ja kiintyväinen omistajaansa kohtaan, ja sopii hyvin aktiiviseen perheeseen, jossa sillä on tilaa juosta ja mahdollisuus tehdä töitä tai harrastaa. Pumin energisyys ja älykkyys tekevät siitä suosikin koiraharrastajien keskuudessa, mutta ensikertalaisen kannattaa varautua opettelemaan rodun erityispiirteitä.
Pumin terveys on yleisesti ottaen hyvä, mutta kuten monella rodulla, sillä voi esiintyä perinnöllisiä sairauksia, kuten polvilumpion luksaatiota ja joitakin ihosairauksia. Oikein hoidettuna ja aktiivisessa ympäristössä pumi on pitkäikäinen ja elinvoimainen ystävä. Rotu soveltuu sekä maalle että kaupunkiin, kunhan sille tarjotaan riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Pumi on omistautunut ja työorientoitunut koira, jonka kanssa yhteiselämä on palkitsevaa niin harrastuksessa kuin arjessa.
Ulkonäkö
Pumi on keskikokoinen unkarilainen paimenkoirarotu, joka tunnetaan eloisan ja erottuvan ulkonäkönsä ansiosta. Pumin ulkonäkö yhdistää viehättävällä tavalla sekä terrierimäiset että paimenkoiramaiset piirteet, mikä tekee siitä omaleimaisen rodun.
Pumin runko on suorakaiteen muotoinen ja kevytrakenteinen, mutta samalla lihaksikas ja erittäin ketterä. Sen säkäkorkeus on yleensä 38–47 cm ja paino vaihtelee 8–15 kg välillä sukupuolesta ja yksilöstä riippuen. Pumin liikkeet ovat kevyet, eloisat ja erittäin energiset, minkä ansiosta se on erinomainen työkoira vaativissakin olosuhteissa.
Pumin turkki on yksi rodun tunnusomaisista piirteistä, sillä se on kihara, tiheä ja melko karhea. Kihara turkki suojaa sekä kylmältä että sateelta, mikä on erityisen tärkeää rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa paimenkoirana. Turkki ei kuitenkaan kasva maata pitkin, vaan pysyy melko lyhyenä ja ilmavana, ja se tulee trimmata säännöllisesti. Värivaihtoehtoina hyväksytään yleisimmin harmaa eri sävyissään, mutta myös valkoinen, musta ja fawn sekä kerma ovat mahdollisia.
Pumin pää on suhteellisen kapea ja kiilamainen, ja sillä on suorat, pystyt, kärjistään pyöristyneet korvat, jotka ovat erittäin ilmeikkäät ja liikkuvat koiran tunnetilojen mukaan. Kirsu on musta ja silmät keskikokoiset, soikeat ja tummat, mikä antaa koiralle eloisan ja älykkään ilmeen.
Kokonaisuutena pumin ulkonäkö kuvastaa sen aktiivista ja uteliasta luonnetta. Rotu on aina valpas, eloisa ja näyttää siltä, että on valmis tekemään töitä tai leikkimään milloin tahansa. Pumin iloinen olemus, ilmeikäs pää ja kihara turkki tekevät siitä rodun, joka kiinnittää huomion missä tahansa se liikkuukin.
Historia
Pumi on unkarilainen paimenkoirarotu, jonka historia ulottuu ainakin 1700-luvulle asti. Rodun alkuperä on vahvasti sidoksissa Karpaattien alueen maatalouteen ja lampaanpaimennukseen. Pumin tausta on läheisesti kytköksissä muihin unkarilaisiin paimenkoirarotuihin, etenkin puliin ja mudiin. Pumin sanotaan kuitenkin eriytyneen omaksi rodukseen, kun pulin risteytettyä eurooppalaisten terrierityyppisten koirien kanssa.
Pumin synty historia liittyy erityisesti siihen, että 1700-1800-luvuilla Unkariin tuotiin länsieurooppalaisia paimen- ja karjakoiria. Näitä risteytettiin paikallisten pulien kanssa, tavoitteena luoda koira, joka olisi nopea, valpas ja äänekäs apuri paimennustyöhön mutta samalla riittävän pieni ja ketterä liikkumaan vaihtelevassa maastossa ja käsittelemään myös sikoja tai karjaa. Risteytysten tuloksena kehittyi koira, jossa yhdistyvät pulin villamainen turkki ja eurooppalaisen paimenkoiran teräväpiirteinen pää sekä pystyt korvat. Näitä ominaisuuksia pidetään pumin tunnusmerkkeinä edelleen.
Vaikka Pumi on alun perin kehitetty käytännön työhön, rodun ulkomuoto alkoi vakiintua 1900-luvun alussa. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1921 ja pian sen jälkeen pumi eriytettiin virallisesti muista unkarilaisista paimenkoirista omaksi rodukseen. Unkarin maaseudun vähentyessä ja lammaspaimennuksen hiipuessa pumin rooli alkoi muutttua yhä enemmän myös seurakoiraksi. Silti sen terävät vahtikoiran vaistot ja energinen luonne ovat säilyneet tähän päivään asti.
Nykyisin pumi tunnetaan kaikkialla Euroopassa ja yhä useammin myös Pohjois-Amerikassa. Suomessa ensimmäiset pumit rekisteröitiin 1980-luvun alkupuolella. Pumi on edelleen työkoira monille, mutta sen ystävällinen ja vireä olemus sopii hyvin myös aktiivisten perheiden seurakoiraksi. Rotu on säilyttänyt alkuperäiset vahvuutensa; ketteryys, älykkyys ja vahva ymmärrys ihmisen kanssa työskentelystä tekevät pumista ainutlaatuisen koiran sekä menneisyydessä että nykyajassa.