Kuvaus: Punainen irlanninsetteri
Punainen irlanninsetteri on elegantti ja energinen lintukoira, joka tunnetaan upeasta, liekehtivän punaisesta turkistaan ja vilkkaasta luonteestaan. Rotu on alun perin kehitetty Irlannissa lintukoiraksi, ja sen kyky etsiä riistaa, innokkuus ja ystävällinen olemus ovat tehneet siitä suositun niin metsästäjien kuin perhekoirienkin keskuudessa. Punainen irlanninsetteri on erittäin seurallinen ja rakastaa olla mukana kaikessa tekemisessä. Se kaipaa paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, ja soveltuu parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sillä on paljon tilaa juosta ja leikkiä. Rotu on lempeä lapsia kohtaan, mutta joskus hieman omapäinen, joten johdonmukainen koulutus on tärkeää. Kauniin keskipitkän turkin hoito on melko helppoa, mutta säännöllisellä harjauksella ehkäistään takut ja pidetään turkki hyväkuntoisena.
Punainen irlanninsetteri arviota
Ominaisuudet
Punainen irlanninsetteri on suurikokoinen ja elegantti kanakoirarotu, joka tunnetaan erityisesti loistavan punaisesta, silkkisestä turkistaan sekä iloisesta ja innokkaasta luonteestaan. Irlanninsetteri on alkujaan jalostettu lintukoiraksi, tarkemmin sanottuna seisojaksi, ja se onkin erinomainen metsästyskoira riistalintujen etsinnässä ja noutamisessa. Metsästysvietti on vahva, mutta samalla koira sopeutuu hyvin myös aktiiviseksi seurakoiraksi, kunhan se saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä.
Irlanninsetterin turkki on pitkähkö ja aaltoileva, peittäen erityisesti hännän, rinnuksen, mahan ja korvien alueet. Se vaatii säännöllistä harjausta takkuuntumisen estämiseksi sekä pesuja tarvittaessa. Väri on useimmiten syvän kastanjanpunainen, ilman mustia tai vaaleita merkkejä.
Rotu tunnetaan ystävällisestä ja energisestä luonteestaan. Punainen irlanninsetteri on hyvin sosiaalinen ja rakastaa sekä ihmisten että muiden koirien seuraa. Se on erityisen lempeä ja leikkisä lasten kanssa, joten sopii mainiosti lapsiperheeseen. Kuitenkin sen vilkasluonteisuus ja ajoittainen itsepäisyys voivat vaatia kokeneelta omistajalta kärsivällisyyttä koulutuksen suhteen. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukaisuus tuottavat parhaan lopputuloksen.
Punainen irlanninsetteri tarvitsee paljon liikuntaa; pitkät lenkit, juoksu vapaana turvallisissa paikoissa ja erilaiset harrastukset, kuten agility, nose work ja pelastuskoiralajit, ovat tälle rodulle erittäin suositeltavia. Liikunnanpuute voi aiheuttaa levottomuutta ja tuhoisaa käyttäytymistä. Rodun terveysongelmia voivat olla lonkka- ja kyynärniveldysplasia, epilepsia ja tietyt perinnölliset silmäsairaudet, joten vastuullinen kasvattaja tutkituttaa jalostusyksilönsä ennen käyttöä.
Punainen irlanninsetteri on siis aktiivinen, älykäs ja rakastettava koira, joka parhaimmillaan tarjoaa koko perheelle iloista seuraa sekä mahdollisuuksia yhteisiin harrastuksiin ja liikuntaan.
Ulkonäkö
Punainen irlanninsetteri eli irlanninsetteri (engl. Irish Setter) on keskikokoinen tai suuri lintukoira, joka tunnetaan erityisesti näyttävästä, liekehtivän punaisesta turkistaan. Rodun yleisilme on elegantti, sulavalinjainen ja sopusuhtainen, mikä antaa koirasta jalostuneen ja energisen vaikutelman. Irlanninsetterin runko on hieman pitempi kuin korkea, ja se on hyvin lihaksikas mutta samalla kevyt ja notkea, minkä ansiosta koira liikkuu vaivattomasti ja kestävästi.
Pään muoto on suhteellisen pitkä ja kapea. Kuono-osa on syvä ja selkeästi erottuva, sieraimet ovat suuret ja tummanväriset. Rodulla on tummanruskeat, lempeät ja iloiset silmät, jotka korostavat sen ystävällistä ilmettä. Korvat ovat melko matalalle kiinnittyneet, pitkät ja silkinpehmeät, laskeutuen tiiviisti pään myötäisesti. Kaula on lihaksikas, kaareva ja sopivan pitkä, mikä tukee koiran vankkaa ja hienostunutta olemusta.
Rodun suurin tunnusmerkki on sen kaunis ja silkkinen turkki, joka on väriltään hehkuvan punainen ilman mustia värityksiä tai laikkuja, tosin pienet valkeat merkit rinnassa, kurkussa, varpaissa tai otsassa sallitaan. Karvapeite on keskipitkä, lukuun ottamatta pään etuosaa ja jalkojen etusivuja, joissa se on lyhyempää. Erittäin näyttäviä ovat hapsut eli "fringes", joita esiintyy jaloissa, rinnassa, vatsassa, hännässä ja korvissa. Häntä on pitkä, ulottuen suunnilleen kinnernivelen tasolle, ja se kantaa loivasti alaspäin hapsuineen.
Korkeus säkäkorkeudella on uroksilla yleensä noin 58–67 cm ja nartuilla 55–62 cm, paino vaihtelee 25–32 kg välillä. Irlanninsetteri kantaa itseään ryhdikkäästi ja arvokkaasti, ja sen liikkeet ovat pitkät, vapaasti rullaavat ja kevyet. Rodun ulkomuoto huokuu elinvoimaa, työkoiran voimaa mutta myös näyttelyn kauneutta ja esteettisyyttä. Punaisen irlanninsetterin ulkonäkö ilmentää siis sekä käytännön metsästyskoiran että elegantin seurakoiran parhaita ominaisuuksia.
Historia
Punainen irlanninsetteri on yksi tunnetuimmista metsästyskoiraroduista, ja sen historia ulottuu 1700-luvun Irlantiin. Rodun alkuperä on vahvasti sidoksissa irlantilaiseen maaseutuun, missä sitä kehitettiin erityisesti lintukoiraksi, jonka tehtävänä oli löytää ja seisottaa riistaa metsästäjälle. Alun perin irlanninsetterit olivat usein punavalkoisia, mutta vähitellen kasvatuksessa alettiin suosia yksiväristä, syvän punaruskeaa turkkia, joka pian tuli rodun tunnusmerkiksi.
Punaisen variantin suosion kasvaessa selektiivinen jalostus johti erillisen rodun muodostumiseen 1800-luvun kuluessa. Rotua alettiin kutsua nimenomaan punaiseksi irlanninsetteriksi (engl. Irish Red Setter), erotuksena punavalkoisesta serkustaan. Settereiden metsästysominaisuudet, kuten erinomainen hajuaisti ja energinen, nopea liikkuminen maastossa, tekivät niistä erityisen haluttuja sekä Irlannin että Iso-Britannian maanomistajien keskuudessa.
Rodun levinneisyys laajeni nopeasti myös muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, missä siitä tuli suosittu sekä metsästyskoirana että seurakoirana, kiitos sen ystävällisen ja eläväisen luonteen sekä näyttävän ulkomuodon. Irlanninsetterikerhot perustettiin sekä Irlantiin että Englantiin 1800-luvun loppupuolella, jolloin myös rodun ensimmäiset rotumääritelmät laadittiin.
Punainen irlanninsetteri oli pitkään tunnetumpi käyttökoirana, mutta näyttelytoiminnan myötä jalostuksessa alettiin painottaa myös ulkonäköä. Tämä aiheutti jonkin verran hajaantumista käyttö- ja näyttelylinjojen välillä, mutta tänäkin päivänä punainen irlanninsetteri on arvostettu sekä työkoirana että näyttelyissä. Suomessa rotu on ollut suosittu jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien, ja useat kasvattajat ovat tehneet merkittävää työtä rodun vaalimisessa ja kehittämisessä. Punainen irlanninsetteri on edelleen monipuolinen ja arvostettu rotu, joka tunnetaan kyvyistään metsästyksessä, ystävällisestä luonteestaan sekä kauniista ulkonäöstään.