Kuvaus: Pyreneittenkoira
Pyreneittenkoira, tunnetaan myös nimellä Pyreneidenmastiffi tai Pyreneidenkoira, on suurikokoinen ja majesteettinen rotu, joka on alun perin kotoisin Pyreneiden vuoristoalueelta Ranskan ja Espanjan rajalta. Tämä koira on jalostettu erityisesti suojelemaan karjalaumoja pedoilta, ja se tunnetaan rauhallisuudestaan, itsenäisyydestään ja lempeästä luonteestaan perheensä kanssa. Pyreneittenkoira on lojaali ja hellä perheensä jäseniä kohtaan, mutta voi olla varautunut vieraita kohtaan. Rotu sopii parhaiten omakotitaloon, jossa on suuri piha, sillä se kaipaa tilaa liikkua. Pyreneittenkoira tarvitsee kohtalaisesti liikuntaa ja viihtyy hyvin ulkoilmassa. Paksu turkki suojaa sitä hyvin kylmältä, mutta vaatii säännöllistä hoitoa erityisesti karvanlähdön aikaan.
Pyreneittenkoira arviota
Ominaisuudet
Pyreneittenkoira, eli pyreneittenmastiffi (Montagne des Pyrénées tai Great Pyrenees englanniksi), on suurikokoinen ja voimakas koirarotu, joka on peräisin Ranskan ja Espanjan rajalla sijaitsevilta Pyreneiden vuorilta. Rotu kehitettiin alun perin suojelemaan lampaita susilta ja muilta petoeläimiltä karuissa vuoristo-olosuhteissa. Pyreneittenkoira on tunnettu rohkeudestaan, uskollisuudestaan sekä luontaisesta vartiointitaipumuksestaan, ja tänäkin päivänä sillä on paimensuojelijan vaistot tallella.
Ulkonäöltään pyreneittenkoira on näyttävä: sillä on pitkä, paksu ja säänkestävä turkki, joka suojaa kylmältä ja kosteudelta. Yleisin turkin väri on valkoinen, mutta joskus turkissa on myös harmaita tai kellertäviä laikkuja. Uroskoirat painavat 50–60 kg ja nartut 40–50 kg, joten kyseessä on varsin suurikokoinen lemmikki.
Luonteeltaan pyreneittenkoira on rauhallinen, lempeä ja omistajalleen hyvin lojaali. Se on kuitenkin myös itsenäinen ja saattaa ottaa oman roolinsa kodin vartijana hyvin tosissaan. Vieraita kohtaan se voi olla varautunut ja sillä on taipumus ilmoittaa vieraista haukkumalla. Tämä tekeekin siitä erinomaisen vahtikoiran, mutta samalla se vaatii huolellista sosiaalistamista ja koulutusta nuoresta pitäen, jotta käytös pysyy hallinnassa.
Pyreneittenkoira tarvitsee runsaasti tilaa ja liikuntaa. Se ei sovellu pieneen asuntoon tai kaupungin keskustaan, vaan viihtyy parhaiten isossa pihapiirissä tai maaseudulla, jossa se voi toteuttaa vahtimis- ja liikkumistarpeitaan. Rodulla on taipumus itsenäiseen päätöksentekoon, joten se sopii omistajalle, jolla on kokemusta vahvoista paimenkoirista ja rauhallisesta, päämäärätietoisesta koulutuksesta.
Säännöllinen turkinhoito on tarpeen irtokarvojen ja takutumisen ehkäisemiseksi. Terveysongelmia rodulla on jonkin verran, kuten lonkka- ja kyynärnivelten ongelmat sekä sydänsairaudet. Keskimääräinen elinikä on noin 10–12 vuotta.
Ulkonäkö
Pyreneittenkoira, eli pyreneidenkoira (ranskaksi Chien de Montagne des Pyrénées tai le Pyrenean Mountain Dog), on suuri ja voimakas työkoira, joka on alun perin kotoisin Pyreneiden vuoristosta Ranskan ja Espanjan rajalta. Sen ulkonäkö on vaikuttava ja ylväs, ja koira antaa vaikutelman rauhallisesta vahvuudesta ja jaloudesta. Urokset ovat yleensä hieman isompia kuin nartut: aikuisen uroksen säkäkorkeus on tyypillisesti 70–80 cm ja nartun 65–75 cm. Paino vaihtelee koiran koon ja sukupuolen mukaan, tyypillisesti 40-60 kg välillä.
Pyreneittenkoiran turkki on pitkä, paksu ja tiivis, joka suojaa koiraa vaikeissakin sääolosuhteissa vuoristossa. Turkissa on runsaasti aluskarvaa, ja se on erityisen tuuhea kaulan, rinnan ja hännän alueella. Väri on yleisimmin puhtaan valkoinen, mutta hyväksyttäviä ovat myös pienet vaaleankeltaiset, harmaat tai sudenharmaat merkinnät korvissa, päässä ja joskus rungossa.
Koiran pää on voimakas mutta ei raskas, ja silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Ilme on lempeä, älykäs ja tarkkaavainen. Korvat ovat melko pienet, kolmionmuotoiset ja asettuvat melko korkealle, roikkuen päänmyötäisesti. Kuono on voimakas ja suhteessa kalloon mittasuhteiltaan tasapainoinen.
Pyreneittenkoiran runko on pitkä ja vahva, selkä suora ja lanneosa lihaksikas. Rinta on leveä ja syvä, ja raajat vahvat ja suorat tukevilla, soikeilla tassuilla. Hännässä on erityinen piirre: se on pitkä ja runsaskarvainen, usein hieman kaartuva joko levossa tai liikkeessä.
Yleisesti pyreneittenkoira edustaa sekä kauneutta että voimaa: sen ulkonäkö viestii rauhallisuutta ja varmuutta, ja korkea ryhti tekee siitä vaikuttavan näköisen rodun.
Historia
Pyreneittenkoira, eli viralliselta nimeltään Pyreneidenmastiffi (Mastín del Pirineo), on vanha espanjalainen koirarotu, joka on peräisin Espanjan ja Ranskan rajalla sijaitsevilta Pyreneiden vuorilta. Rotu on alun perin kehitetty työskentelemään suurten lammaslaumojen ja karjan suojelijana näillä vuoristoseuduilla, joissa ilmasto ja olosuhteet ovat usein vaativia.
Pyreneittenkoira on ollut tärkeä työkoira alueen paimenille vuosisatojen ajan. Sen alkuperä ulottuu mahdollisesti antiikin ajalle, jolloin suuriin mastiffityyppisiin koiriin turvauduttiin petojen – kuten suden ja karhun – torjunnassa. Näitä koiria tarvittiin suojelemaan sekä laumoja että paimenia vaaroilta. Tyypillisesti Pyreneittenkoira kulki lauman mukana, vahtien laumaa ja reagoi uhkiin itsenäisesti.
Espanjassa rotu on pitkään ollut erityisesti Aragonin, Navarran ja Katalonian vuoristoalueiden paimenten arvostama työkoira. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella rotua esiintyi erityisen runsaasti, mutta paimentolaistalouden väheneminen ja yhteiskunnalliset muutokset uhkasivat rodun selviytymistä. Toisen maailmansodan jälkeen rotukanta pieneni merkittävästi, ja 1970-luvulla alettiin tehdä suunnitelmallisia pelastustoimia rodun säilyttämiseksi. Jalostukseen valittiin parhaat yksilöt ja paikallisia koiria kartoitettiin laajasti.
Pyreneittenkoira erotetaan Pyreneidenvuorikoirasta, joka on samalta alueelta kotoisin mutta ranskalainen rotu. Ne ovat ulkonäöltään ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia – molemmat ovat suurikokoisia, sitkeitä, rohkeita ja älykkäitä, mutta Pyreneittenkoira on tyypillisesti massiivisempi, maskinaamainen ja sillä on paksu kaksikerroksinen turkki, joka suojaa kylmältä ja kosteudelta.
Nykyään Pyreneittenkoira toimii edelleen vartio- ja seurakoirana sekä näyttelykoirana. Sen luonne heijastaa rodun vaativia työtehtäviä: se on rauhallinen ja itsenäinen, mutta tarpeen vaatiessa määrätietoinen ja uskollinen perheelleen. Rotu on saanut lisää kansainvälistä tunnustusta viime vuosikymmeninä, ja rotujärjestöt Espanjassa tekevät edelleen aktiivista työtä sen ominaispiirteiden säilyttämiseksi.