Kuvaus: Rauskut
Rauskut eli rauskut ovat rustokaloihin kuuluva heimo, joita esiintyy pääasiassa merissä, mutta jotkin lajit elävät myös makeassa vedessä. Ne erottaa muista kaloista niiden litteästä kehosta ja siipimäisistä rintaevistä, joiden avulla rauskut liukuvat sulavasti veden halki. Rauskuilla on usein piikkimäinen myrkkypiikki hännässään, jota ne käyttävät puolustukseen. Ne ovat yleensä pohjaeläimiä ja syövät äyriäisiä, simpukoita sekä pieniä kaloja. Rauskut ovat tärkeitä meriekosysteemeille ja niiden kaunis liike vedessä on tehnyt niistä suosittuja akvaario- ja sukellusharrastajien keskuudessa. Suomessa rausku ei ole kovin yleinen, mutta niihin voi törmätä suurissa akvaarioissa tai matkoilla lämpimämpien vesien alueilla.
Ominaisuudet
Rauskut (Dasyatidae) ovat laajalle levinnyt rauskujen heimoon kuuluva kalaryhmä, joka tunnetaan erityisesti laakeasta, levymäisestä vartalostaan sekä pitkästä, piikikkäästä hännästään. Suomessa rauskuja tavataan harvakseltaan eteläisillä merialueilla, mutta muualla ne viihtyvät laajalti sekä trooppisissa että subtrooppisissa vesissä, mukaan lukien suolaisissa ja makeissa vesissä.
Rauskuilla on pääasiassa ruskea, harmaa tai hiekanvärinen yläpuoli, mikä auttaa niitä naamioitumaan hyvin merenpohjaan saalistajia ja saalista välttääkseen. Niiden keskiosa (rusto) on litteä, minkä ansiosta ne osaavat kaivautua osittain hiekan sisään. Häntä on usein pidempi kuin vartalo ja siinä on yksi tai useampi myrkyllinen piikki, jota rausku käyttää puolustautumiseen.
Rauskut voivat kasvaa lajista riippuen muutamasta kymmenestä senttimetristä aina useisiin metreihin. Useimmilla rauskuilla on hyvin kehittyneet sähköaistit ja ne käyttävät näitä kykyjä havaitakseen pohjassa piileskeleviä saaliseläimiä, kuten simpukoita, matoja ja pieniä kaloja. Ravinto vaihtelee alueen, lajin ja koon mukaan, mutta kaikki rauskut ovat pääosin pohjakaloja eli bentisiä saalistajia.
Lisääntyminen tapahtuu useimmiten sisäisen hedelmöityksen avulla ja useat lajit synnyttävät eläviä poikasia eivätkä laske mätimunia, kuten monet muut kalalajit. Rauskujen poikaset ovat syntyessään täysin kehittyneitä ja kykeneviä selviytymään itsenäisesti.
Lajiryhmä on merkittävä sekä ekologisesti että taloudellisesti; monia lajeja kalastetaan, mutta ne ovat haavoittuvaisia liikakalastukselle sekä merialueiden muutoksille. Rauskut ovat usein herkkiä ympäristömuutoksille, sillä ne lisääntyvät hitaasti ja niiden populaatiot palautuvat hitaasti ylisaaliin jälkeen. Useiden rauskujen suojelusta ollaan huolissaan, ja monet lajit ovatkin suojelun kohteena eri puolilla maailmaa.
Rauhallisesta ulkonäöstään huolimatta rauskujen piikki voi olla vaarallinen ihmiselle, mutta hyökkäykset ovat erittäin harvinaisia. Yleensä ne säikähtävät ja pakenevat ihmisen lähestyessä.
Ulkonäkö
Rauskut, joka tunnetaan englanniksi nimellä ray tai skate, ovat rustokaloihin (Chondrichthyes) kuuluva lahko. Niiden ulkonäkö on erittäin erottuva ja ainutlaatuinen verrattuna useimpiin muihin kaloihin. Rauskujen keho on litteä ja levy- tai timantinmuotoinen, mikä mahdollistaa niiden tehokkaan liikkumisen pohjassa ja hiekkaan kaivautumisen suojaksi. Tämän ansiosta rauskuja esiintyy tyypillisesti matalissa rannikkovesissä, joissa niiden ulkonäkö on myös osa niiden naamioitumista.
Rauskujen iho on sileä tai hieman karhea, ja monet lajit ovat täysin vailla suomuja – niillä on kuitenkin pieniä piikkejä tai karheita alueita esimerkiksi siipien reunoilla. Väritys vaihtelee ruskean, harmaan, vihertävän ja joskus jopa sinertävän sävyissä. Lajin oman ympäristön mukaan värit voivat toimia tehokkaana naamiointina hiekan, mudan tai merikasvillisuuden joukossa.
Kehon selvin piirre on laajentuneet rintalevyt, jotka muodostavat niin sanotut "siivet" ja joiden avulla rausku ui sulavasti liikuttamalla niitä ylös- ja alaspäin. Rauskujen pää on usein leveä ja litteä, suu sijaitsee pään alapinnalla, kun taas silmät ovat yleisesti ottaen yläreunassa, mikä mahdollistaa pohjassa olemisen mutta ympäristön tarkkailun.
Rauskuilla on myös pitkä, ohut ja usein piikkimäinen pyrstö, jossa joillakin lajeilla on myrkyllinen piikki puolustukseksi petoeläimiä vastaan. Pyrstö voi olla joko yksinkertainen tai sisältää kulmikkaita rakenteita yksilöstä riippuen.
Koko vaihtelee suuresti lajista riippuen: pienimmät rauskuista ovat parikymmentä senttiä leveitä, kun taas suurimmat voivat olla jopa useiden metrien levyisiä ja painaa satoja kiloja. Rauskujen koko kasvot ja kasvonpiirteet ovat usein sympaattiset ja persoonalliset – niillä on tunnistettava "hymyilevä" suu sekä pienet sieraimet ja kidusaukot suun ja rintalevyjen alapuolella.
Kaiken kaikkiaan rauskujen ulkonäkö yhdistää hydrodynaamisen muodon, tehokkaan naamioitumisen sekä vaikuttavat rintalevyt, jotka tekevät niistä yhden meren eksoottisimmista ja visuaalisesti kiinnostavimmista eläinlajeista.
Historia
Rauskut ovat kalalaji, jotka kuuluvat rustokaloihin eli samaan ryhmään kuin haitkin. Rauskut (englanniksi 'rays' tai 'skates') ovat laajasti levinneitä sekä meri- että makeissa vesissä. Rauskujen historia ulottuu satojen miljoonien vuosien taakse, sillä niiden kaltaisia lajeja on elänyt planeetallamme jo liitukaudella. Fossiilitutkimusten perusteella on pystytty toteamaan, että rauskujen rakenne on säilynyt melko samanlaisena jo miljoonien vuosien ajan.
Rauskut ovat kehittyneet erityisesti litteän ruumiinmuodon ansiosta, mikä auttaa niitä piiloutumaan meren- tai järvenpohjan hiekkaan ja mudan alle. Tämä sopeuma on auttanut niitä selviytymään sekä saalistajilta että parantamaan saalistustaitojaan. Ne kuuluvat kunnassa nimeltä Rajiformes ja tämän ryhmän lajit voidaan löytää kaikkialta maapallon merialueilta – niin trooppisista kuin viileistäkin vesistä, ja jotkut lajit ovat sopeutuneet jopa makeisiin vesiin.
Suomessa ja Pohjois-Euroopassa tunnetuin rausku on piikkirausku (Raja clavata), jota tavataan Itämerestä Pohjanmerelle saakka. Rauskuja on Suomessa pidetty harvinaisina, mutta aikaisemmin niitä esiintyi runsaammin rannikolla. Syy tiheyden laskuun liittyy sekä ilmastonmuutokseen että ihmisen aiheuttamaan ympäristön muutokseen ja liialliseen kalastukseen.
Rauskuilla on ollut merkittävä rooli monissa kulttuureissa. Niitä on pidetty sekä pelottavina että ihailtavina eläiminä. Joissain kulttuureissa rauskuista on tullut symboli voimalle ja taidokkaalle sopeutumiselle. Koska rauskut kuuluvat rustokaloihin, niiden luuranko muodostuu pääosin rustosta, eikä niillä ole oikeita luita. Tämä tekee niistä erittäin joustavia uimareita ja auttaa niitä liikkumaan pohjassa lähes huomaamattomasti.
Nykyisin useat rausku-lajit ovat uhanalaisia ja niitä suojellaan kansainvälisesti. Rauskun liha ja munat ovat olleet paikoin arvostettua ravintoa, mutta liiallinen pyydystäminen on vaarantanut kannat. Tutkimukset ja suojelutyö ovat keskeisiä, jotta nämä muinaiset ja kiehtovat kalat säilyvät tuleville sukupolville.