Kuvaus: Rhodesiankoira
Rhodesiankoira, viralliselta nimeltään rhodesian ridgeback, on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva voimakas ja energinen koirarotu. Rodun tunnistaa helposti sen selkää pitkin kulkevasta harjasta eli ridge:stä, jossa karva kasvaa vastakkaiseen suuntaan muun turkin kanssa. Alun perin rhodesiankoiraa käytettiin metsästämään suurriistaa, kuten leijonia, mutta nykyisin se on suosittu seurakoira ja perheenjäsen. Rhodesiankoira on älykäs, uskollinen ja omistautunut laumalleen, mutta se vaatii johdonmukaista koulutusta ja riittävästi liikuntaa. Rotu on myös itsenäinen ja joskus varautunut vieraita kohtaan. Siten se soveltuu parhaiten aktiiviselle ja kokeneelle koiranomistajalle. Rhodesiankoira viihtyy hyvin perheessä ja tulee yleensä toimeen myös lasten kanssa, kunhan se on asianmukaisesti sosiaalistettu ja koulutettu.
Rhodesiankoira arviota
Ominaisuudet
Rhodesiankoira, viralliselta nimeltään rhodesian ridgeback, on alun perin eteläafrikkalainen koirarotu, jonka syntyhistoria ulottuu 1800-luvulle. Rotu kehitettiin metsästys- ja vahtikoiraksi, ja tunnetaan erityisesti selkäharjastaan eli "ridgetä", joka on karvan kasvusuunnan muutos koiran selässä. Rhodesiankoiran yleisvaikutelma on voimakas, kestävä ja lihaksikas – se on notkea sekä ketterä, ja kykenee liikkumaan nopeasti pitkiäkin matkoja. Koirien säkäkorkeus on uroksilla noin 63–69 cm ja nartuilla 61–66 cm, painoa kertyy tyypillisesti 32–36 kg.
Rhodesiankoirien turkki on lyhyt, tiivis ja helppohoitoinen, väritykseltään yleensä punertavan vehnänruskea. Rotu on tunnettu älykkyydestään sekä rohkeudestaan. Vahtivietti on voimakas, ja rhodesiankoira suhtautuu varauksella vieraisiin – se on kuitenkin lempeä ja lojaali perheenjäsentensä kanssa. Rhodesiankoira vaatii johdonmukaista koulutusta ja selkeitä rajoja, koska se voi olla itsenäinen ja itsepäinen. Se soveltuu aktiiviseen kotiin, jossa sille tarjotaan riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Rodun metsästystaustan vuoksi sillä on voimakas riistavietti, minkä vuoksi vapaana pitämisessä on oltava erityisen tarkkana.
Rhodesiankoira on yleensä terve ja pitkäikäinen rotu, eliniänodotteeksi arvioidaan 10–12 vuotta. Rodulla esiintyy kuitenkin jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaa sekä dermoidisinusta. Säännöllinen liikunta, monipuolinen ravinto ja terveyden seuranta tukevat rodun hyvinvointia. Koska rhodesiankoira on älykäs ja nopea oppimaan, se soveltuu myös harrastuskoiraksi – esimerkiksi tokoon, agilityyn tai jäljestykseen. Sen koulutuksessa korostuvat lempeä johdonmukaisuus ja palkitseminen positiivisilla keinoilla.
Rhodesiankoira ei yleensä sovellu täysin kokemattomalle omistajalle, mutta oikeissa käsissä se on erinomainen, uskollinen ja monipuolinen kumppani.
Ulkonäkö
Rhodesiankoira, eli rodultaan Rhodesian ridgeback, on ulkonäöltään voimakas ja atleettinen koira, joka on kehitetty alun perin Etelä-Afrikassa metsästys- ja vahtikoiraksi. Sen tunnusomaisin piirre on selän keskellä kulkeva vastakarvaan kasvavien karvojen muodostama 'harja', ridge, josta rotu on saanut myös nimensä. Tämä harja alkaa juuri lapaluiden takaa ja päättyy noin lantion kohdalle. Harjan molemmilla puolilla karva kasvaa tavalliseen suuntaan, ja se muodostaa selvästi rajatun kuvion.
Rhodesiankoiran turkki on lyhyt, tiheä ja sileä, ja se on hyvin helppohoitoinen. Värit vaihtelevat vaaleasta vehnänruskeasta vaaleanpunaruskeaan tai jopa syvempään punaruskeaan. Pienet valkoiset merkit rintakehässä ja varpaissa hyväksytään, mutta suurempia valkoisia alueita ei pidetä toivottavina. Kirsu voi olla joko musta tai maksanruskea (ns. liver nose), ja niiden sävy sointuu yleensä hyvin turkin väriin.
Rodun rakenne on tasapainoinen ja lihaksikas, mikä edesauttaa sen nopeutta ja kestävyyttä. Urokset ovat yleensä hieman suurempia kuin nartut. Uroksen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino 36–41 kg, kun taas narttujen säkäkorkeus on 61–66 cm ja paino 29–34 kg. Vartalo on hieman pidempi kuin korkea, ja koira on kauttaaltaan vahva muttei raskasrakenteinen. Pää on leveä, kuono vahva ja korvat hieman riippuvat, korkealle kiinnittyneet ja pyöreäkärkiset.
Rhodesiankoiran silmät ovat pyöreät, kooltaan keskikokoiset ja niiden väri sointuu turkkiin, yleensä tummanruskeat tai meripihkan väriset. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs. Häntä on vahva tyvestä ja kapenee kärkeä kohden, se kantaa sitä luonnollisesti hieman kaartuen mutta ei koskaan selän päälle. Yleisilmeeltään rhodesiankoira huokuu voimaa, arvokkuutta ja tasapainoisesti atleettisuutta, mikä tekee siitä hyvin vaikuttavan näkyvän niin näyttelykehissä kuin ulkoilemassakin.
Historia
Rhodesiankoira, viralliselta nimeltään rhodesian ridgeback, on koirarotu, jonka alkuperä juontaa 1800-luvun eteläiseen Afrikkaan, tarkemmin sanottuna nykyisen Zimbabwen alueelle, joka tunnettiin aiemmin nimellä Rhodesia. Rodun kehitys alkoi, kun eurooppalaiset siirtolaiset, erityisesti alankomaalaiset buurit, toivat mukanaan erilaisia eurooppalaisia metsästyskoiria, kuten tanskalaisia doggeja, mastiffeja, vinttikoiria ja verikoiria, joilla pyrittiin parantamaan paikallisia koirarotuja.
Alueen alkuperäisväestöllä, khoikhoi-heimolla, oli jo käytössään koiria, joilla oli selässä ainutlaatuinen vastakarvaan kasvava turkiraita, niin kutsuttu 'ridge'. Siirtolaiset huomasivat nämä koirat sekä niiden sitkeyden, sopeutumiskyvyn ja kyvyn auttaa suurriistan metsästyksessä. Tästä yhdistelmästä syntyi nykyisen rhodesiankoiran perusta.
Rhodesiankoiran erityispiirre, ridge, eli selässä oleva vastakarvainen harja, katsotaan periytyvän alkuperäisiltä eteläafrikkalaisilta koirilta. Harja on edelleen yksi rodun tärkeimmistä tunnistettavista ominaisuuksista. Rhodesiankoiria käytettiin erityisesti leijonanmetsästyksessä: koirat eivät tappaneet leijonia, vaan niiden tehtävänä oli seurata, häiritä ja pitää eläintä paikallaan metsästäjien saapumiseen saakka. Tästä roolista juontaa rodun lempinimi 'Lion Dog'.
Rodun virallinen standardi määriteltiin Etelä-Afrikassa vuonna 1922, ja rotu hyväksyttiin kansainvälisesti 1920-luvulla. Rhodesiankoira on nykyisin suosittu niin perhekoirana kuin metsästys- ja harrastuskoiranakin, mutta se vaatii kokeneen omistajan sekä riittävästi tilaa ja liikuntaa.
Rotu tunnetaan älykkyydestään, rohkeudestaan ja omistautuneisuudestaan perheelleen. Vaikka rhodesiankoira on alun perin metsästyskoira, siitä on tullut arvostettu kumppani ympäri maailmaa. Suomessa rotu tunnetaan aktiivisena, valppaana ja itsevarmana koirana, joka tarvitsee selkeitä rajoja ja johdonmukaista koulutusta. Sen historia ja ominaisuudet tekevät siitä erityislaatuisen koiran, jonka alkuperä juontaa Afrikan savannien haastaviin oloihin.