Kuvaus: Ruutana
Ruutana (Carassius carassius) on suomalaisissa vesissä yleinen makean veden kala, joka kuuluu karppikaloihin. Se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, lammissa ja hitaasti virtaavissa vesissä, joissa hapen määrä voi vaihdella. Ruutana tunnetaan erityisen sitkeänä ja kestävältä lajina, joka pystyy selviytymään vähähappisissakin olosuhteissa, missä monet muut kalalajit eivät enää menesty. Ulkonäöltään ruutana on lyhyt ja korkearuumiinen, väriltään pronssinen tai ruskea, ja sillä on pieni suu sekä pyöreät suomut. Ruutanan maku on muun muassa monien kalastajien arvostama, vaikka se ei olekaan suositumpien ruokakalojen joukossa. Laji lisääntyy keväällä ja voi elää useita vuosia sopivissa oloissa. Ruutana on tärkeä osa Suomen luontoa ja siksi siitä kannattaa pitää huolta vesistöjen tilaa ja monimuotoisuutta vaalimalla.
Ominaisuudet
Ruutana (Carassius carassius) on suomalaisissa vesistöissä esiintyvä kalalaji, joka tunnetaan erityisesti sitkeydestään ja sopeutumiskyvystään haastaviinkin olosuhteisiin. Ruutana kuuluu särkikalojen (Cyprinidae) heimoon, ja sitä tavataan yleisesti matalissa, rehevissä ja usein hapenpuutteisissakin lammissa, järvissä sekä hitaasti virtaavissa puroissa ja ojissa. Ruutana tunnistetaan pyöreästä vartalostaan, korkeasta ruumistaan sekä pienistä suomuistaan. Sen väri vaihtelee ruskehtavan vihertävän sekä kullanruskean välillä, mikä auttaa sitä sulautumaan mudan ja vesikasvien täplittämään elinympäristöön.
Ruutanaa arvostetaan erityisesti sen kyvystä selviytyä vähähappisissakin vesissä, ja talvella se kestää pitkiäkin kausia, jolloin jään alla on erittäin vähän happea. Tämä johtuu osin siitä, että ruutana pystyy sopeuttamaan aineenvaihduntaansa tuottaen maitohappoa sijasta etanolia, joka liukenee veteen. Näin ollen ruutana on joidenkin vesistöjen ainoa kalalaji, joka kykenee säilymään hengissä ympäristön muiden kalojen menehtyessä hapenpuutteeseen.
Ruutanan koko vaihtelee yleensä 20–35 senttimetrin välillä, suurimpien yksilöiden ollessa kuitenkin jopa yli 40 cm pitkiä ja painaen noin kilon verran. Ruutana kasvaa kuitenkin hitaasti ja voi elää jopa yli 10 vuotta. Ruokavalio koostuu vesikasveista, pohjaeläimistä ja planktonista, minkä ansiosta se kilpailee ravinnosta monien muiden särkikalojen kanssa.
Ruutanaa kalastetaan ravintokäyttöön jonkin verran, mutta se ei ole samalla tavalla arvostettu ruokakala kuin esimerkiksi lahna tai ahven. Se on kuitenkin suosittu kohde erityisesti nuoremmille kalastajille helpon saatavuutensa ja pyydystettävyyden vuoksi. Lisäksi ruutanaa pidetään akvaarioissa ja koristealtaissa, koska se kestää hyvin erilaisia vesiarvoja ja on yleensä rauhallisen luonteinen.
Ympäristön rehevöityminen sekä vieraiden kalalajien, kuten kirjolohen ja karpin, levittäytyminen voivat uhata ruutanan elinpaikkoja, vaikkakin lajin kestävyys auttaa sitä selviytymään monista muutoksista. Ruutana on tärkeä osa suomalaista vesiluontoa ja kertoo vesistöjen monimuotoisuudesta ja tilasta.
Ulkonäkö
Ruutana (Carassius carassius) on pieni makean veden kala, joka tunnetaan erityisesti pyöreähköstä ja korkeasta ruumiinmuodostaan. Sen vartalo on usein lähes pyöreän soikea ja sivuilta litistynyt, mikä antaa sille vatsakkaan ja tanakan vaikutelman. Ruutanan selkä on korkea ja muodostaa loivan kaaren, joka korostaa kalan kompaktia ulkomuotoa.
Väriltään ruutana on melko helposti tunnistettavissa. Sen selkä on tyypillisesti vihertävän tai ruskean sävyinen, ja kyljet sekä vatsa ovat vaaleampia, hopeanharmaita tai kellertäviä. Kalan suomut ovat pieniä mutta erittäin tiiviisti kiinni ruumiissa, ja niiden pinnalla on usein hennon metallinhohtoinen sävy. Ruutanalla ei ole kirjavia värikuvioita, vaan suojaavat maanläheiset värit auttavat sitä piiloutumaan kasvillisuuden sekaan.
Ruutanan pää on pieni ja pyöreä. Sen suu sijaitsee päässä melko alhaalla ja on pieni sekä hieman alas suuntautuva, mikä on tyypillistä pohjalla ruokaileville kaloille. Ruutanan silmät ovat suhteellisen suuret ja kirkkaat verrattuna pään kokoon, mikä antaa sille tarkkaavaisen ilmeen.
Ruutanan evät ovat myös tunnusomaisia. Selkäevä on pitkä, mutta matala, ja siinä on pyöristetty kärki. Pyrstöevä on leveä ja hieman haarautunut, mutta ei syvästi jakautunut kuten esimerkiksi kultakalalla. Rintaevät ja vatsaevät ovat pyöreähköt ja melko pienet verrattuna ruumiin kokoon. Kaikki evät ovat läpikuultavia ja kellertäviä tai oliivin sävyisiä.
Ruutanan koko vaihtelee suuresti elinympäristön mukaan, mutta useimmiten yksilöt kasvavat 15–30 cm mittaisiksi ja painavat noin 0,3–1 kg. Harvoin ruutana voi kasvaa jopa 2 kg:n painoiseksi ja yli 40 cm:n mittaiseksi, mutta nämä ovat poikkeuksellisen suuria yksilöitä. Ruutana kasvaa verrattain hitaasti ja sen elinikä saattaa olla useita kymmeniä vuosia, jopa yli 20 vuotta suotuisissa olosuhteissa.
Ulkonäkönsä puolesta ruutana on helposti sekoitettavissa esimerkiksi kultakalan luonnonmuotoihin, mutta se erottuu niistä yleensä korkeammalla ja pyöreämmällä ruumiinmuodollaan sekä yksivärisellä kylkikaarella.
Historia
Ruutana (Carassius carassius) on yksi Suomen alkuperäisistä makean veden kalalajeista, ja sitä pidetään yhtenä vanhimmista Euroopan vesissä esiintyvistä särkikaloista. Ruutanan tarkka alkuperä on hieman epäselvä, mutta tutkijat arvioivat sen levinneen nykyisiin elinalueisiinsa jääkauden jälkeisinä aikoina, kun murtovesi muuttui makeaksi ja uudet vesistöreitit avautuivat. Suomessa ruutanan tiedetään esiintyneen ainakin kivikaudelta lähtien, mikä osoittaa sen pitkän sopeutumishistorian alueemme järvissä, lammissa ja hitaasti virtaavissa joissa.
Ruutanan levinneisyys ulottuu laajalle alueelle Euroopassa, aina Irlannista Uralille ja pohjoisesta Lapista Etelä-Euroopan metsiin. Erityisen hyvin se viihtyy matalissa, rehevissä ja jopa happamissa vesissä, joissa monet muut kalalajit eivät selviydy. Tämän sitkeyden vuoksi ruutanaa tavataan usein myös pienissä metsä- ja maatalouslampareissa sekä ojissa, joissa sen ainoa kilpailija saattaa olla sammakoiden lisäksi vain satunnainen petokala.
Ruutanan historian kannalta mielenkiintoista on myös sen kyky selviytyä happikadosta ja kulkea lyhyitä matkoja kosteassa maastossa, mikä on mahdollistanut sen leviämisen uusiin vesistöihin esimerkiksi kevättulvien tai lintujen välityksellä. Lajin poikkeuksellinen sopeutumiskyky on taannut sen säilymisen jopa silloin, kun muut kalalajit ovat kadonneet tai taantuneet elinympäristöistään.
Keskiajalla, varsinkin Itä-Euroopassa, ruutanaa arvostettiin ruokakalana ja sitä pidettiin monien luostarien lampareissa varakalana paastonajan tarpeisiin. Suomessa ruutanaa ei ole kalastettu kaupallisesti merkittävinä määrinä, mutta se on kuulunut perinteisen kalastuksen sivusaaliisiin sekä ajoittain myös kansan ruokapöytiin erityisesti niukkoina aikoina.
Tätä nykyä ruutanaa pidetään tärkeänä osana alkuperäistä lajistoamme, ja sen suojelu on osa vesistöjemme ekologisen tasapainon turvaamista. Viime vuosina on havaittu ruutanan kantojen paikoin taantuvan, etenkin kultakalan sekä muiden vieraslajien levitessä, mikä on tuonut aiempaa enemmän huomiota ruutanan historialliselle ja ekologiselle merkitykselle.