Kuvaus: Särki
Särki (Rutilus rutilus) on yksi Suomen yleisimmistä makean veden kaloista. Sitä tavataan lähes koko maassa, niin järvissä kuin joissakin hitaasti virtaavissa joissa ja merenlahdissa. Särki tunnistetaan hopeanhohtoisesta kylkivaipastaan, punertavista silmistään ja evistään. Se kasvaa yleensä noin 15–25 senttimetrin pituiseksi, mutta vanhemmat yksilöt voivat olla jopa yli 30-senttisiä. Särki on kaikkiruokainen ja syö muun muassa vesikasveja, levää, hyönteisiä ja pohjaeläimiä. Särkeä pidetään helposti pyydettävänä kalana, ja se toimii myös arvokkaana ravintoketjun osana monille petokaloille. Kalastuksessa särki ei yleensä ole erityisen arvostettu ruokakala, mutta sitä käytetään muun muassa katkaravun syöttinä sekä kotitarvekalastuksessa. Sen levinneisyys ja sopeutumiskyky tekevät siitä tärkeän lajin Suomen vesistöissä.
Ominaisuudet
Särki (Rutilus rutilus) on yksi Suomen yleisimmistä kalalajeista, ja sitä esiintyy lähes koko maassa. Särjellä on pitkänomainen, hieman litteä vartalo, hopeanhohtoinen kylki ja selvästi punertavat silmät sekä evät. Lajin selkä on yleensä tummanvihreä tai harmahtava, kyljet vaaleammat ja vatsa lähes valkoinen. Särjen tunnistaa myös pienikokoisista suomuistaan sekä siitä, että sen kiduskansien ja selän välissä on tumma viiru.
Särki viihtyy erityisen hyvin matalissa, runsaskasvustoisissa järvissä, joissa sekä vesi että pohja ovat melko lämpimiä. Särkien elinympäristö voi kuitenkin vaihdella; niitä tapaa niin kirkkaista kuin sameistakin vesistä sekä virroista että järvistä. Särkikannat voivat kasvaa suuriksi, ja laji voi muodostaa tiheitä parvia. Ne suosivat paikkoja, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta, sillä se tarjoaa niille sekä ravintoa että suojaa.
Särki on kaikkiruokainen ja sen ruokavalioon kuuluu eläin- ja kasvikunnan tuotteita, kuten levää, vesikasveja, hyönteisten toukkia, planktonia ja pienikokoisia selkärangattomia. Nuoret yksilöt syövät enemmän eläinravintoa, kun taas vanhemmat ja suuremmat särjet siirtyvät enemmän kasviperäiseen ravintoon.
Särki kasvaa melko hitaasti: noin viiden vuoden iässä se saavuttaa 20–25 cm pituuden ja voi parhaimmillaan kasvaa yli 1 kg painoiseksi, mutta yleisimmin pyydetyt yksilöt ovat 15–25 cm ja 50–300 gramman painoisia. Särjen elinikä voi olla jopa yli 20 vuotta, mutta useimmat yksilöt eivät saavuta näin suurta ikää.
Särjen lisääntymisaika ajoittuu kevääseen ja alkukesään, jolloin veden lämpötila nousee 10–15 asteeseen. Kutevat särjet liikkuvat matalikoille, joissa ne laskevat mätinsä vesikasvien ja kivien pinnoille. Yksi naarassärki voi tuottaa useita satojatuhansia mätiä.
Särkeä on arvostettu elintarvikkeena erityisesti Itä-Euroopassa, mutta Suomessa sitä on pidetty pitkään arvottomana "roskakalana". Viime vuosina särjen käyttö hyödynnettävänä luonnonvarana on kuitenkin lisääntynyt, ja siitä valmistetaan esimerkiksi kalapihvejä ja -pullia. Kalastajille särki tarjoaa myös monissa paikoissa mukavaa ajanvietettä ja sopii hyvin mato-ongintaan etenkin lapsille ja aloittelijoille.
Särjen vaikutukset vesiekosysteemeihin ovat monitahoisia. Runsas särkikanta voi esimerkiksi lisätä vesien sameutta ja vaikuttaa vesikasvillisuuden esiintymiseen. Tämä puolestaan vaikuttaa muiden lajien elinolosuhteisiin. Särjen rooli vesiekosysteemissä onkin merkittävä, sillä se toimii sekä saalistajana että saaliina monelle lajille.
Ulkonäkö
Särki (Rutilus rutilus) on yksi Suomen yleisimmistä makean veden kaloista, ja sen ulkonäkö on helposti tunnistettavissa muiden kalalajien joukosta. Särken vartalo on keskikokoinen, hieman sivuilta litistynyt ja korkeahko. Tyypillisesti särki kasvaa 15–25 cm mittaiseksi, mutta otollisissa oloissa voi kasvaa jopa yli 30 cm pituiseksi. Särjen paino vaihtelee usein 100–250 gramman välillä, mutta isot yksilöt voivat painaa yli puoli kiloa.
Särjen selkä on tumman harmaansinertävä ja kyljet hohtavat hopeisina, mikä antaa kalalle kauniin metallimaisen kiillon auringon osuessa siihen. Vatsa on sekin hopeinen tai vaalea. Särjen erottaa helposti punaisista evistään: erityisesti vatsapuolen vatsaeviin ja peräevä ovat punertavan sävyiset. Selkäevä ja pyrstöevä voivat olla tummemmat, usein hailakan harmaat ja punahtavat reunasta.
Särjen pää on pieni ja suomut ovat melko suuret sekä selkeästi erottuvat. Silmät ovat kohtalaisen suuret ja niissä on kellertävää väriä mustien pupillien lisäksi. Särjen suomut tuntuvat sileiltä ja niitä on selässä ja kyljissä yhteensä keskimäärin 39–48 suomuriviä. Suu on pieni ja pääasiallisesti ylöspäin suuntautuva, mikä liittyy särjen ruokailutottumuksiin pintakalana.
Särjen ruumis on kauttaaltaan peitetty limakerroksella, joka suojaa kalaa taudeilta ja helpottaa uimista vedessä. Särkien ulkonäkö voi hieman vaihdella elinympäristön ja iän mukaan; esimerkiksi sameissa vesissä elävät särjet voivat olla väritykseltään hieman tummempia kuin kirkkaassa vedessä viihtyvät lajitoverinsa.
Särjen ulkonäkö on sopeutunut hyvin sen elinympäristöön, ja se pystyy piiloutumaan tehokkaasti petokaloilta veden kasvien lomassa hopeanhohtoisen värinsä ja litteän ruumiinrakenteensa ansiosta. Särki muistuttaa jonkin verran muita särkikaloja, mutta sen punaiset evät ja hopeinen kylki ovat hyviä tuntomerkkejä tunnistamiseen.
Historia
Särki (Rutilus rutilus) on yksi Suomen yleisimmistä makean veden kaloista ja sillä on pitkä historia suomalaisessa vesistössä. Särjen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja Pohjois-Aasian, ja Suomessa sitä tavataan sekä sisävesissä että rannikkoalueilla.
Särjen varhaisimmasta historiasta tiedetään, että se on selvinnyt maamme vesissä jo viimeisimmän jääkauden jälkeisistä ajoista lähtien. Kun järvet ja joet vapautuivat jääpeitteestään, särki oli yksi ensimmäisistä lajeista, joka asutti näitä uusia vesistöjä. Särjen kyky sietää erilaisia elinolosuhteita, kuten hapenpuutetta ja sameita vesiä, auttoi sitä laajentumaan nopeasti koko maahan.
Särki esiintyy monenlaisissa vesissä: kirkkaissa järvissä, sameissa lammissa, hitaasti virtaavissa joissa ja jopa murtovedessä. Suomessa särki oli erityisen tärkeä ravintokala erityisesti ennen teollistumista ja kalankasvatuksen yleistymistä. Sitä kalastettiin runsaasti ruoaksi ja rehuksi, ja vielä nykypäivänäkin se on olennainen osa monien vesistöjen ekosysteemiä.
Historiallisesti särjellä on ollut tärkeä rooli myös paikallisessa kulttuurissa. Särjen kalastus on työllistänyt ihmisiä kalastajakylissä ja perinteisiä särkitalkoita järjestettiin keväisin, kun särjet nousivat kudulle. Monilla alueilla särjestä valmistettiin erilaisia perinneruokia, kuten särkipihvejä ja särkisäilykkeitä.
Viime vuosikymmeninä särjen asema on muuttunut: kaupallisesti arvokkaampien lajien, kuten ahvenen ja muikun, suosio on kasvanut, ja särkiin liittyviä perinteisiä pyyntimuotoja harjoitetaan yhä vähemmän. Lisäksi rehevöityminen ja ympäristömuutokset ovat vaikuttaneet särjen kantoihin. Kuitenkin särki on edelleen tärkeä osa vesistöjen luonnon monimuotoisuutta ja ruokaverkkoa. Särki tunnetaan myös siitä, että se menestyy ihmisvaikutteisissa ympäristöissä, mikä korostaa sen sopeutumiskykyä ja sitkeyttä Suomen kalalajistossa.