Kuvaus: Sfinksikissa
Sfinksikissa on tunnistettava ja ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan karvattomasta ulkomuodostaan. Rotu on peräisin Kanadasta 1970-luvulta, ja suosio on kasvanut nopeasti erityisesti eksoottisen ulkonäön ja ystävällisen luonteensa ansiosta. Sfinksikissa ei ole täysin karvaton, vaan sillä on usein hienoinen nukkapinta iholla. Rotu on hyvin seurallinen, leikkisä ja hakeutuu mielellään ihmisten läheisyyteen. Sfinksikissat ovat energisiä ja uteliaita, joten ne tarvitsevat paljon virikkeitä sekä huomiota omistajaltaan. Niiden erityinen iho vaatii säännöllistä puhdistusta, mutta muuten hoito on melko vaivatonta. Sfinksikissa ei ole allergisoimaton, vaikka karvattomuuden vuoksi se usein mielletään sellaiseksi. Kyseessä on erinomainen valinta niille, jotka etsivät sosiaalista ja hellyydenkipeää lemmikkiä.
Ominaisuudet
Sfinksikissa on erittäin tunnistettava rotu, jonka suurin piirre on sen lähes karvaton ulkomuoto. Vaikka sfinksillä ei ole näkyvää turkkia, sillä on kuitenkin ohut nukka, joka tekee ihosta samettisen tuntuisen. Tämä ominaisuus tekee sfinksistä ainutlaatuisen verrattuna muihin kissarotuihin ja saa monet ihmiset kiinnostumaan tästä rodusta. Sfinksin iho voi näyttää ryppyiseltä, erityisesti poskissa ja otsassa, mikä on osa rodun viehätystä. Sfinksikissan hyväksytyt värit ja kuviot vaihtelevat laidasta laitaan, sillä ihon alla oleva pigmentti näyttää erilaiselta riippuen yksilön geeneistä.
Sfinksikissa on keskikokoinen, lihaksikas ja kiinteärakenteinen, joka on silti elegantti. Sillä on leveä, kiilamainen pää, suuret korvat ja isot sitruunamaiset silmät, jotka antavat rodulle uteliaan ja elävän ilmeen. Nenä on suhteellisen lyhyt ja nenänpää korostuu kasvojen ilmeikkyydessä. Jalat ovat pitkähköt ja sirot, mutta voimakkaat. Häntä on ohut ja pitkä, muistuttaen joskus piiskanvartta.
Karvattomuudestaan huolimatta sfinksikissa vaatii säännöllistä ihonhoitoa. Koska niillä ei ole turkkia sitomaan talia, sen iho rasvoittuu helposti ja tarraa likaa, joten kissan iho tulee pestä tarpeen mukaan. Lisäksi sfinksikissat kaipaavat usein lämpöä, sillä ne palelevat helposti viileissä oloissa. On tärkeää huolehtia myös siitä, etteivät ne altistu liikaa auringolle, sillä niiden iho voi palaa. Vaikka sfinksikissasta sanotaan joskus olevan allergiaystävällinen, se ei täysin pidä paikkaansa – rodun iholla ja syljessä on silti allergeeneja.
Luonteeltaan sfinksikissa on sosiaalinen, leikkisä, ihmisrakas ja erittäin seurallinen. Se nauttii ihmisten sekä muiden lemmikkien seurasta. Sfinksikissan aktiivinen elämäntyyli ja uteliaisuus tekevät siitä mainion kumppanin niin yksin eläville kuin perheillekin. Se tarvitsee paljon huomiota ja älyllistä stimulaatiota pysyäkseen tyytyväisenä. Sfinksikissat ovat yleensä terveitä, joskin jotkin perinnölliset sairaudet voivat esiintyä, kuten sydänongelmat.
Ulkonäkö
Sfinksikissa, eli sfinksi, on ainutlaatuinen ja helposti tunnistettava kissarotu, joka tunnetaan ennen kaikkea karvattomuudestaan. Vaikka rodulla ei ole perinteistä turkkia, sen iho saattaa tuntua pehmeältä ja lämminhenkiseltä, muistuttaen mokkanahkaa tai persikkaa. Sfinksikissan iho on usein hieman ryppyinen erityisesti pään, kaulan ja jalkojen alueella, mikä korostaa rodun eksoottista ja erikoislaatuista ulkonäköä.
Sfinksikissan kehonmuoto on keskikokoinen ja lihaksikas. Niillä on leveähkö rintakehä ja hieman pyöristynyt vatsa, joka antaa niille vahvan ja urheilullisen yleisvaikutelman. Jalat ovat pitkät ja hoikat, mutta kuitenkin hyvin vankat, ja tassut ovat soikeat, pitkät ja sormet erottuvat selvästi – ikään kuin kissalla olisi "apinan kädet". Kynnet ovat näkyvissä, koska ne eivät peity karvoihin, ja tassujen pohjat saattavat tuntua tavallista paksummilta.
Pään muoto on eksoottinen: se on hieman kiilanmuotoinen, leveä poskiluiden kohdalta ja suu osa näyttää korostuvan. Silmät ovat suuret ja sitruunanmuotoiset, ilmeikkäät ja sijoittuvat syvälle. Väri voi vaihdella vihreästä kultaiseen ja jopa siniseen riippuen yksilöstä. Korvat ovat rodulle erityisen leimalliset: ne ovat erittäin suuret, korkeat ja avoimet, peruuttamattomasti vertikaaliset sekä muistuttavat lepakon korvia, ja usein niiden sisäpinnat näkyvät selvästi.
Vaikka sfinksikissa näyttää karvattomalta, useilla yksilöillä voi olla hyvin hieno nukanomainen karvapeite varsinkin nenässä, korvissa, jalkojen päissä ja hännässä. Iho voi olla minkä tahansa värinen ja siinä voi esiintyä kuvioita kuten täpliä, viiruja tai laikkuja, jotka näkyvät suoraan iholla. Häntä on pitkä, ohut ja usein hiukan piiskamainen. Värimuotojen ja -kuvioiden kirjo on laaja ja vaihtelee yksilöittäin merkittävissä määrin.
Yleisilme sfinksikissasta on elegantti, eksoottinen ja lämmin – moni kuvailee rodun ulkonäköä jopa hieman avaruusolentomaiseksi. Vaikka karvattomuus on sen tunnetuin ominaisuus, rodun persoonallinen ilme ja vaikuttavat piirteet tekevät siitä ainutlaatuisen näkyvän lemmikin.
Historia
Sfinksikissa, eli sphynx, on yksi maailman tunnetuimmista karvattomista kissaroduista, ja sen historia on sekä kiehtova että ainutlaatuinen. Sfinksikissan alkuperä juontaa juurensa 1960- ja 1970-luvuille, jolloin Kanadassa, erityisesti Torontossa, syntyi karvattomia kissanpentuja luonnollisen geenimutaation seurauksena. Näistä varhaisista kissoista tuli rodun kantavanhempia, ja rodun kehitys alkoi järjestelmällisesti, kun kissankasvattajat kiinnostuivat uudenlaisesta ulkonäöstä ja persoonallisesta luonteesta.
Sfinksikissoja syntyi sattumanvaraisesti myös muissa maissa luonnollisten mutaatioiden seurauksena, mutta varsinainen jalostustyö käynnistyi kuitenkin pääosin Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Rodun nimessä viitataan muinaisen Egyptin sfinksiin, mutta todellisuudessa sfinksillä ei ole historiallisia juuria Egyptissä, vaan nimi tulee kissojen eksoottisesta ja mystisestä ulkonäöstä.
Kasvattajat risteyttivät alun perin karvattomia kissoja muiden rotujen, kuten devon rex ja kotikissojen kanssa, säilyttääkseen terveet geenit ja lisätäkseen geenipoolia. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä hyväksyttiin 1970-luvulla, ja sen jälkeen sphynx-kissasta tuli vähitellen suosittu ja arvostettu ympäri maailmaa. Rotu rekisteröitiin useisiin kissajärjestöihin 1980- ja 1990-luvuilla.
Sfinksikissa on tunnettu lempeästä, leikkisästä ja sosiaalisesta luonteestaan. Rodun erikoisuus, karvattomuus (tai lähes karvattomuus, koska kissalla voi olla ohut nukka), on seurausta resessiivisestä geenistä. Karvattomuus tekee rodusta erityisen viehättävän monille omistajille, mutta se vaatii myös erityistä hoitoa, sillä sfinksikissa tarvitsee säännöllistä pesua ihon rasvoittumisen vuoksi, eikä sillä ole turkkia suojanaan kylmyyttä vastaan.
Nykyään sfinksikissa tunnetaan kansainvälisesti ainutlaatuisesta ulkonäöstään ja ihmisrakkaasta luonteestaan. Suomessa rotu on saavuttanut vahvan jalansijan kissaharrastajien keskuudessa 2000-luvun aikana, ja sitä arvostetaan niin näyttelyissä kuin kotikissanakin.