Kuvaus: Siberialainen
Siperian kissa, eli siberialainen, on voimakasrakenteinen ja keskikokoinen tai suuri rotukissa, jonka alkuperä on Venäjän kylmiltä seuduilta. Rotu on tunnettu paksusta, vettähylkivästä puolipitkästä turkistaan ja vahvasta luonteestaan. Siperian kissa on sosiaalinen, leikkisä ja utelias seuraeläin, joka nauttii ihmisten ja muiden lemmikkien seurasta. Se on älykäs ja oppivainen, ja usein kiinnostunut ympäristöstään. Siperian kissa sopii hyvin lapsiperheisiin ja viihtyy sisätiloissa, kunhan sillä on mahdollisuudet kiipeillä ja leikkiä. Rotu on yleensä terve, ja pitkä turkki vaatii säännöllistä, mutta melko helppoa hoitoa. Siperian kissa on viehättävä ja lempeä kumppani, joka hurmaa monet rakastavalla ja seurallisella luonteellaan.
Ominaisuudet
Siperian kissa eli siberialainen on Venäjältä kotoisin oleva keskikokoinen tai suuri rotukissa, joka tunnetaan erityisesti upeasta puolipitkästä turkistaan sekä lempeästä ja seurallisesta luonteestaan. Rotu on jalostettu luonnonmukaisena kylmien alueiden kissana, mikä näkyy vahvasti sen fyysisissä ominaisuuksissa sekä sopeutumiskyvyssä. Siperialainen on vartaloltaan roteva, lihaksikas ja vankkarakenteinen. Sen turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja pehmeämmästä päällikarvasta, mikä suojaa sekä kylmältä että kosteudelta.
Luonteeltaan siberialainen on hyvin sosiaalinen ja kiintyy syvästi perheeseensä. Rodun edustajat ovat usein uteliaita ja leikkisiä aikuisikäänkin asti, mutta os osaavat olla rauhallisia ja rentoutua yhdessä omistajansa kanssa. Siperialaiset eivät yleensä arkaile vieraita vaan ovat ystävällisiä ja seurallisia myös uusille ihmisille. Ne kommunikoivat pehmeästi erilaisilla äänillä ja seuraavat mielellään perheen tapahtumia. Tämän kissarodun tiedetään myös soveltuvan monilapsisiin perheisiin ja muihin eläimiin varsin hyvin.
Terveys on tärkeä ominaisuus siperialaiselle. Rotu on suhteellisen uusi rotukissa ja siksi sillä esiintyy vähemmän perinnöllisiä sairauksia verrattuna joihinkin muihin rotuihin. Yleisimmät terveysongelmat liittyvät sydämen hypertrofiseen kardiomyopatiaan (HCM), mutta kokonaisuudessaan rotua pidetään melko terveenä. Siperialaiset elävätkin usein pitkän ja terveen elämän, kunhan niistä huolehditaan hyvin.
Päivittäistä hoitoa turkki ei yllättäen vaadi paljoakaan, sillä siperialaisen turkki ei takkuunnu helposti. Kuitenkin säännöllinen harjaus etenkin karvanlähtöaikoina auttaa pitämään turkin hyvässä kunnossa ja ehkäisee irtokarvojen kertymistä kotiin. Rodulla on myös taipumusta kestää kosteutta hyvin, kiitos tiheän eläimellisen pohjavillan, joten se ei säikähdä ulkoilusta sateessakaan.
Kaiken kaikkiaan siperialainen on erinomainen valinta kissanomistajalle, joka etsii omatoimista, leikkisää ja älykästä lemmikkiä perheeseen.
Ulkonäkö
Siperian kissa eli siberialainen on keskikokoinen ja voimakasrakenteinen rotukissa, joka tunnetaan erityisesti tuuheasta ja vettähylkivästä turkistaan. Siperialaisella on pyöreähkö, voimakas pää, jossa korkeat poskipäät ja ilmeikkäät silmät korostuvat. Rotu on luonnostaan lihaksikas ja tukeva, mikä näkyy erityisesti vahvassa rungossa, leveässä rinnassa sekä hyvin kehittyneissä jaloissa.
Siberialaisella on kolmekertainen turkki: pohjavilla, lyhyempi välikarva sekä pitkä ja paksu päällyskarva. Turkki vaihtelee vuodenajan mukaan: talvella se on erityisen paksu ja suojaava, kun taas kesällä turkki ohenee ja tuntuu kevyemmälle. Värit ja kuviot hyväksytään rotumääritelmän mukaisesti laajasti, ja tunnetuimpia ovat esimerkiksi erilaiset tabby-, yksiväriset sekä kirjavat variaatiot. Erikoislaatuinen piirre on myös hännän tuuheus sekä kauluksen pitkä karva, joka muodostaa hieman leijonamaisen ilmeen.
Pää on lyhyehkö ja pyöreä, leuka voimakas ja nenä suhteellisen leveä. Korvat ovat keskikokoiset, pyöristetyt ja asettuneet hieman vinosti eteenpäin. Korvien kärjissä voi esiintyä tupsuja, jotka ovat myös tyypillisiä monelle pohjoismaiselle luonnonrodulle. Silmät ovat suuret, hieman soikeat ja niiden väri vaihtelee kellanvihreästä syvään kultaiseen, joskus jopa siniseen riippuen turkin väristä.
Siperialaiskissa liikkuu ketterästi ja sen liikkeet ovat pehmeitä mutta itsevarmoja. Jalat ovat lihaksikkaat, ja käpälät suuret sekä pyöreät. Talvella käpälissä näkyy usein runsasta karvoitusta, mikä suojaa tassuja kylmältä. Yleisesti rotu on vaikuttavan näköinen, sillä sen luonnollinen ulkonäkö yhdistyy pehmeään mutta voimakkaaseen olemukseen.
Siberialaisen yleisilme on majesteettinen ja lämmin, ja vaikka se muistuttaa joiltakin piirteiltään muita luonnonkissarotuja kuten norjalaista metsäkissaa ja maine coonia, sillä on silti täysin ominainen, tunnistettava ulkonäkö, joka tekee siitä ainutlaatuisen ja kiehtovan rodun.
Historia
Siperian kissa, eli siberialainen, on yksi vanhimmista luonnonvaraisista kissaroduista, jonka alkuperä on Venäjällä ja erityisesti Siperian alueella.
Siperian kissaa on kuvailtu venäläisissä kansansaduissa ja tarinoissa jo vuosisatoja ennen rodun virallista tunnustamista. Nämä kissat kehittyivät ankaroissa ilmasto-olosuhteissa, mikä teki niistä erittäin kestäviä, lihaksikkaita ja vahvan turkin omaavia lemmikkejä. Siperialaisen paksu kolmikertainen turkki suojaa sitä kylmässä ilmastossa ja mahdollistaa selviytymisen haastavissa olosuhteissa.
Varhaisia mainintoja siberialaisesta kissasta löytyy 1000-luvulta lähtien, jolloin niitä arvostettiin maatiloilla taitavina hiirenpyytäjinä sekä ystävällisinä ja älykkäinä seurakissoina. Rotua ei kuitenkaan alettu systemaattisesti jalostaa kuin vasta 1980-luvulla Neuvostoliitossa, jolloin alettiin laatia rodulle ensimmäiset viralliset rotumääritelmät. Tämän jälkeen siberialainen sai nopeasti suosiota Venäjän ulkopuolellakin – erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ensimmäiset siberialaiset tuotiin Suomeen 1990-luvun alussa, ja rotu on sittemmin saanut vankan jalansijan myös suomalaisissa kodeissa.
Siberialainen rotu tunnustettiin kansainvälisesti esimerkiksi FIFé:n (Fédération Internationale Féline) toimesta vuonna 1998. Tämän jälkeen rodusta on tullut yhä suositumpi myös näyttelykohteena. Rodun kotiseutu Siperia on edelleen merkittävä osa siberialaiskissan identiteettiä, ja historian jäljet näkyvät rodun fyysisissä ominaisuuksissa sekä luonteessa: siberialainen on älykäs, sosiaalinen sekä utelias, ja sen omistajat kokevat usein rodun hyvin uskolliseksi ja ihmisläheiseksi.
Lyhyesti sanottuna siberialainen on kiehtova yhdistelmä historiaa, luonnonvalintaa ja ihmisen ja eläimen välistä yhteistyötä, joka elää edelleen vahvasti jokaisessa siperilaisessa.