Kuvaus: Silkkiterrieri
Silkkiterrieri on pieni, eloisa ja ystävällinen koirarotu, joka on kotoisin Australiasta. Rotu tunnetaan erityisesti silkkisestä, pitkästä turkistaan ja energisestä luonteestaan. Silkkiterrieri sopii hyvin seurakoiraksi sekä aktiiviselle omistajalle, joka pystyy tarjoamaan riittävästi virikkeitä ja liikuntaa. Koirat ovat älykkäitä, oppivaisia ja kiintyvät vahvasti omistajaansa. Silkkiterrierit ovat usein leikkisiä ja hyvin seurallisia, mutta saattavat olla varovaisia vieraita kohtaan. Rodun pieni koko tekee siitä sopivan myös kaupunkiasuntoon, mutta ne tarvitsevat silti päivittäistä aktivointia. Turkki vaatii jonkin verran säännöllistä hoitoa, mutta karvaa irtoaa suhteellisen vähän. Silkkiterrieri voi olla hyvä valinta myös ensikertalaiselle koiranomistajalle.
Silkkiterrieri arviota
Ominaisuudet
Silkkiterrieri, tunnetaan myös nimellä australialainen silkkiterrieri, on pieni mutta eloisa ja älykäs terrierirotu. Tämä rotu on kehitetty Australiassa 1800-luvun loppupuolella risteyttämällä muun muassa yorkshirenterrierejä ja australianterrierejä. Silkkiterrierit ovat tunnettuja silkkisestä ja pitkästä turkistaan, joka on yksi rodun tunnusomaisista piirteistä. Ne ovat kooltaan pieniä, tavallisesti painoltaan 3,5–4,5 kiloa ja säkäkorkeus vaihtelee noin 23–26 cm.
Luonteeltaan silkkiterrieri on hyvin eloisa, rohkea ja utelias. Ne rakastavat olla mukana perheen arjessa ja tarkkailevat ympäristöään aktiivisesti. Vaikka ne ovatkin pieniä, niissä on usein paljon terrierimäistä temperamenttia ja itsenäisyyttä. Silkkiterrierit ovat erittäin älykkäitä ja oppivat nopeasti uusia asioita, mutta niiden vahva oma tahto saattaa toisinaan haastaa koulutuksessa. Niiden kanssa kannattaakin käyttää positiivisia ja palkitsevia koulutusmenetelmiä.
Nämä koirat vaativat runsaasti huomiota ja seuraa, eivätkä ne pidä yksin olemisesta pitkiksi ajoiksi. Ne ovat hyvin lojaaleja omalle perheelleen ja voivat olla hieman varautuneita vieraita kohtaan. Silkkiterrierit saattavat suhtautua epäluuloisesti muihin koiriin ja pienempiin kotieläimiin, joten sosiaalistaminen pentuiästä lähtien on tärkeää.
Silkkiterrierin silkkimäinen turkki vaatii säännöllistä huolenpitoa. Turkki tulee harjata päivittäin, jotta se ei mene takkuun ja pysyy hyväkuntoisena. Lisäksi turkkia voi olla tarpeen pestä melko usein, jotta se pysyy puhtaana ja kiiltävänä. Silkkiterrieri ei juuri karvaa, joten se sopii hyvin myös niille, jotka eivät pidä irtokarvoista kotona.
Liikunnan tarve on tällä rodulla kohtalainen. Päivittäiset lenkit ja leikkihetket sisällä tai pihalla riittävät yleensä tyydyttämään silkkiterrierin aktiivisuuden tarpeen. Koska rotu on pieni, sitä on helppo pitää myös kerrostalossa. Silkkiterrieri on pääosin terve rotu, mutta sen silmät ja hampaat vaativat tarkkailua. Yleisesti ottaen silkkiterrieri on viehättävä, älykäs ja uskollinen lemmikki, joka sopii monenlaisiin koteihin – kunhan saa riittävästi huomiota ja aktiviteetteja.
Ulkonäkö
Silkkiterrieri, eli australialainen silkkiterrieri, on pieni mutta sopusuhtainen ja elegantti seurakoira. Rotu on saanut nimensä erityisen silkkisestä, hienosta turkistaan, joka on yksi sen tunnistettavimmista piirteistä. Silkkiterrierin säkäkorkeus on yleensä noin 23–26 cm ja paino vaihtelee 3,5–4,5 kilogramman välillä, joten kyseessä on pienikokoinen, helposti hallittava koira.
Turkki on pitkä, suora ja kiiltävä. Se laskeutuu kahta puolta selkää, jakaantuen tarkasti keskiosasta. Väri on tyypillisesti sininen ja tan, jossa sininen väri jakautuu rungon, hännän sekä joskus pään päälle, ja tan-sävyiset alueet korostavat kuonoa, rintaa ja raajoja. Turkki vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen takuttomana ja hohtavan näköisenä.
Pään profiili on kohtalaisen pitkä ja kapea, kuono on voimakas. Silmät ovat tummat, kirkkaat ja ilmeikkäät, korvat ovat pienet, pystyt ja V:n muotoiset. Ne sijoittuvat korkealle ja antavat koiralle valppaan sekä eloisan ilmeen. Purenta on saksipurenta ja hampaat ovat valkoiset sekä tiiviit. Kaula on kohtalaisen pitkä ja ylpeästi kannettu, mikä korostaa rodun eleganttia ulkomuotoa.
Silkkiterrierin runko on tiivis ja suorakaiteen muotoinen, selkä on suora ja vahva. Eturaajat ovat suorat ja raajat sopusuhtaiset suhteessa rungon kokoon. Häntä on yleisimmin typistetty maissa, joissa se on sallittua, mutta typistämättömänäkin se on korkealle asettunut ja kantaa usein iloisen, reippaasti. Silkkiterrieri on kauttaaltaan pyöristynyt ja lihaksikas, mikä tekee siitä kestävän ja aktiivisen liikkujan.
Kokonaisuudessaan silkkiterrieri antaa siron, notkean ja tasapainoisen vaikutelman. Sen elegantti ulkomuoto, silkkinen turkki ja tarkka liikerata ilmentävät rodun alkuperäistä tarkoitusta aktiivisena ja urhoollisena tuholaisten pyydystäjänä sekä seurakoirana. Vaikka se on pieni, se on täynnä persoonaa ja kantaa itsensä aina ylpeästi.
Historia
Silkkiterrieri eli Australian silkkiterrieri on pieni terrierirotu, jonka alkuperä juontaa nimensä mukaisesti Australiaan 1800-luvun loppupuolelle. Rotu kehitettiin risteyttämällä australianterrieriä ja yorkshirenterrieriä, tavoitteena oli yhdistää australianterrierin rohkeus ja yorkshirenterrierin hieno, silkkinen turkki.
Ensimmäiset silkkiterrierit syntyivät arviolta 1890-luvulla Sydneyssä, missä maan siirtomaaelämässä arvostettiin pikkukoiria, jotka olivat kelpo rottien pyytäjiä, mutta myös miellyttäviä seuraeläimiä kaupungin keskiluokalle. Silkkiterrierin kehityksessä painotettiin sekä ulkonäköä että käyttöominaisuuksia, minkä takia rotu ei kehittynyt heti yhtenäiseksi, vaan pentueissa saattoi olla sekä karkea- että silkkikarvaisia yksilöitä.
Rotumääritelmä laadittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1906 Australiassa. Rodulla oli aluksi kaksi nimeä: Sydney Silky ja Australian Silky Terrier. Nimi Australian Silky Terrier vakiintui viralliseksi nimeksi vuonna 1955, kun rotumääritelmä yhtenäistettiin. Rodun loistava turkki ja valpas olemus tekivät siitä nopeasti suositun etenkin suurkaupunkiseuduilla niin Australiassa kuin muuallakin maailmassa.
Tätä nykyä silkkiterrieri tunnetaan pääasiassa seurakoirana, vaikka sillä onkin tallessa terrierimäinen rohkeus ja innokkuus. Rotu rekisteröitiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla, minkä jälkeen se levisi myös Eurooppaan. Suomessa ensimmäiset silkkiterrierit nähtiin 1970-luvulla, ja rodun suosio on kasvanut hitaasti mutta tasaisesti.
Silkkiterrierin historian kannalta olennaisinta on rotuun kohdistunut jalostustyö, jonka avulla siitä on saatu terve, iloinen ja ihmisläheinen pieni koira. Vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus oli tuholaisten torjunta, nykypäivänä silkkiterrieri toimii ennen kaikkea rakastettuna perheenjäsenenä, jolla on viehättävä ulkonäkö ja eloisa temperamentti.