Kuvaus: Siperianhusky
Siperianhusky on keskikokoinen, atleettinen ja kestävä rekikoirarotu, jonka juuret ulottuvat Siperian tšukotkikansaan. Rotu tunnetaan ystävällisestä ja sosiaalisesta luonteestaan sekä hyvästä energiatasostaan. Siperianhuskyt ovat erittäin aktiivisia ja älykkäitä koiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja virikkeitä pysyäkseen hyvinvoivina ja tyytyväisinä. Niillä on vahva laumavaisto ja ne viihtyvät usein parhaiten toisten koirien seurassa. Siperianhuskyt ovat usein iloisia ja leikkisiä perhekoiria, mutta ne voivat olla itsenäisiä ja ajoittain itsepäisiä, mikä voi tuoda haasteita koulutukseen. Ne eivät ole parhaimmillaan vahtikoirina, sillä ne suhtautuvat ystävällisesti useimpiin ihmisiin. Rotu sopii parhaiten aktiivisille omistajille, joilla on aikaa ja halua tarjota tarpeeksi liikuntaa ja seuraa.
Siperianhusky arviota
Ominaisuudet
Siperianhusky on keskikokoinen, atleettinen ja erittäin energinen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti vetokoiran ominaisuuksistaan. Alun perin Siperian niemimaalla alkuperäiskansojen kelkkakoiraksi jalostettu siperianhusky on sopeutunut hyvin kylmiin ja vaativiin olosuhteisiin. Siperianhusky on erittäin hyväkuntoinen ja sitkeä koira, jonka rakenne mahdollistaa kevyen, nopean ja kestävän liikkumisen pitkien matkojen aikana. Rodun turkki on paksu ja kaksikerroksinen: alusvilla eristää tehokkaasti pakkasta vastaan ja päällikarva suojaa kosteudelta sekä tuulelta. Värit vaihtelevat suuresti, ja yleisiä ovat niin musta, harmaa, punainen kuin puhtaan valkoinenkin, usein maskimaisin kasvonpiirtein.
Siperianhusky on luonteeltaan ystävällinen, sosiaalinen ja älykäs. Rotu ei ole tunnettu erityisen vahvana vahti- tai puolustuskoirana, sillä siperianhusky suhtautuu yleensä vieraisiinkin koiriin ja ihmisiin uteliaan iloisesti. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja usein myös muiden koirien kanssa, mutta voimakkaan metsästysvietin vuoksi sitä ei kannata jättää pieneläinten kanssa ilman valvontaa. Siperianhusky tarvitsee paljon aktiviteetteja ja liikuntaa; se on parhaimmillaan harrastuksissa, joissa pääsee juoksemaan ja työskentelemään, kuten valjakkoajossa, juoksussa ja erilaisissa urheilulajeissa.
Siperianhusky vaatii omistajaltaan aikaa, osaamista ja johdonmukaisuutta. Se on älykäs, mutta joskus myös itsepäinen, minkä vuoksi koulutus on tärkeä aloittaa jo pennusta asti. Riittävä liikunta ja aktivointi ehkäisevät käytösongelmia, kuten karkailua ja turhautumista. Siperianhusky on työkoira, jota ei kannata ottaa pelkäksi seurakoiraksi – sen omistajilta vaaditaan sitoutumista ja kiinnostusta koiran fyysisten ja henkisten tarpeiden täyttämiseen. Vaikka siperianhusky on yleensä terve rotu, sen paksu turkki vaatii säännöllistä hoitoa erityisesti karvanlähdön aikaan. Oikein hoidettuna ja tarpeeksi aktivoituna siperianhusky on uskollinen, iloinen ja kiehtova seuralainen, joka tuo energiaa ja iloa aktiivisen ihmisen arkeen.
Ulkonäkö
Siperianhusky on keskikokoinen ja vankkarakenteinen koirarotu, joka on alun perin kehitetty rekikoiraksi siperialaisilla alueilla. Rotu tunnetaan erityisesti kestävyydestään, ketteryydestään ja kylmänsietokyvystään. Siperianhuskyn yleisilme on tasapainoinen ja urheilullinen – sen liikkeet ovat sulavia sekä tehokkaita, mikä kuvastaa rodun käyttötarkoitusta pitkäkestoisessa vedossa ja työssä kylmissä olosuhteissa.
Turkki on siperianhuskyn ylpeys. Se on tiheä ja kaksikerroksinen: alusvilla on pehmeää ja tiivistä, tarjoten erinomaisen suojan kylmyyttä vastaan, kun taas päällyskarva on suoraa ja keskipitkää. Värit vaihtelevat laajasti, harmaasta mustaan, hopeanharmaaseen, kuparinruskeaan, valkoiseen ja moniin niistä muodostuviin yhdistelmiin – myös maskimaiset kuviot kasvoissa ovat tyypillisiä ja rotumääritelmän mukaisia.
Kasvot ovat ilmeikkäät, kolmiomaiset ja korvat pystyt sekä hieman pyöristyneet kärkien kohdalta. Silmät voivat olla siniset, ruskeat, meripihkanväriset tai jopa toisistaan poikkeavat (ns. heterokromia), ja katse on tarkkaavainen sekä eloisa. Häntä on keskipitkä ja tuuhea, ja se kannetaan usein kauniisti selän päällä kaarena etenkin liikkeessä.
Runko on vahvarakenteinen mutta ei raskas; se on rakennettu kestämään pitkiä matkoja kovassakin maastossa. Raajat ovat suorat, vahvat ja hyvin kulmautuneet, antavat hyvän pidon ja joustavuuden. Käpälät ovat soikeat, tiiviit ja hyvin karvoitettu, mikä ehkäisee lumen tarttumista ja suojaa tassuja kylmyydeltä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että siperianhusky antaa vaikutelman elegantista urheilijasta, jonka jokainen kehon osa on kehitetty kestävään työskentelyyn ja liikkumiseen ankarissakin olosuhteissa. Rodun monipuolinen värikirjo, ilmeikkäät kasvot ja lumoava katse tekevät siitä yhden tunnistettavimmista rekikoiraroduista maailmassa.
Historia
Siperianhusky, eli siperianhuskykoira, on yksi tunnetuimmista rekikoiraroduista maailmassa. Alun perin rotu on peräisin Siperian alueelta, erityisesti Chukchin niemimaalta, jossa paikalliset tšuktšit kehittivät tämän koiran apurikseen vaativissa arktisissa olosuhteissa. Siperianhuskyja käytettiin ensisijaisesti vetokoirina pitkille matkoille, ja ne olivat elintärkeitä selviytymisen kannalta ankaroissa pakkasolosuhteissa. Rodun tärkeät ominaisuudet ovat kestävyys, nopeus sekä kyky tulla toimeen laumassa.
Ensimmäiset siperianhuskyt tuotiin Alaskan Nomeen 1900-luvun alussa, kun pohjoisessa järjestettiin kuuluisia rekikoirakilpailuja, kuten All-Alaska Sweepstakes. Siperianhuskyjen keveys, sitkeys ja yhteistyökyky tekivät niistä nopeasti suosittuja rekikoiria. Ne voittivat useita kisoja, mikä herätti laajaa kiinnostusta rotua kohtaan Pohjois-Amerikassa. Legendaarinen tarina rotuun liittyy myös vuoteen 1925 ns. 'Serum Run to Nome' -tapahtumaan, jossa siperianhuskyt osallistuivat elintärkeän difteriaseerumin kuljetukseen vaikeissa olosuhteissa pelastaen näin useita ihmishenkiä.
Rotu sai virallisen tunnustuksen Yhdysvaltojen kennelliitossa 1930-luvulla, ja siitä lähtien siperianhusky on levinnyt ympäri maailmaa paitsi rekikoirana, myös seurakoirana sekä näyttelykoirana. Rotu on säilyttänyt monia alkuperäispiirteitään: vahvan laumavaiston, energisyyden ja ystävällisen, mutta itsenäisen luonteen. Siperianhusky tunnetaan myös vaikuttavasta ulkonäöstään – siniset tai moniväriset silmät, paksu, tiheä kaksikerroksinen turkki ja susimainen olemus kertovat tämän rodun juurista kovissa oloissa.
Nykyisin siperianhusky on suosittu lemmikki varsinkin aktiivisten ihmisten parissa. Sen historia rakastettuna käyttö- ja seurakoirana näkyy edelleen sekä rodun ulkonäössä että luonteessa. Vaikka nykyisillä huskyilla on usein eri elämä kuin esi-isillään, kantaa jokainen siperianhusky mukanaan suuren osan arktista historiaa.