Kuvaus: Sokoke
Sokoke on harvinainen kissarotu, joka on peräisin Keniasta, Afrikan rannikolta. Rotu tunnetaan erityisesti ainutlaatuisesta tiikerimäisestä kuvioinnistaan, tiiviistä rakenteestaan sekä uteliaasta ja aktiivisesta luonteestaan. Sokoke-kissat ovat erittäin leikkisiä ja sosiaalisia, mutta arvostavat myös rauhallista ympäristöä ja omaa reviiriään. Ne kiintyvät vahvasti omistajiinsa ja viihtyvät parhaiten kotiympäristössä, missä niillä on mahdollisuus liikkua, kiipeillä ja tutkia ympäristöään. Sukunsa luonnollisen alkuperän vuoksi Sokoke on terve ja kestävä rotu, joka tarvitsee älyllisiä virikkeitä. Ne eivät yleensä ole sylikissoja, mutta osallistuvat mielellään perheen arkeen, ja sopeutuvat hyvin muihin lemmikkeihin ja lapsiin, jos sosiaalistetaan ajoissa.
Ominaisuudet
Sokoke-kissa on harvinainen ja ainutlaatuinen kissarotu, joka on peräisin Keniasta, erityisesti Sokoken sademetsäalueelta. Rodun tunnusomainen ulkonäkö johtuu sen lyhyestä, tiiviistä turkista, jossa on selvästi erottuva tiikerimäinen kuviointi ja kauniit, lämminsävyiset sävyt. Sokokejen keho on hoikka, mutta lihaksikas, ja ne ovat keskikokoisia kissoja. Niiden korvat ovat suuret ja suipot, mikä antaa niille valppaan ja elegantin ilmeen. Silmät ovat usein vihreät tai pähkinänruskeat ja niissä on elävä katse.
Sokoke tunnetaan energisestä ja uteliaasta luonteestaan. Se on älykäs, oppivainen ja nauttii virikkeellisestä ympäristöstä. Tämä kissa kaipaa aktiivisuutta ja ihmisen seuraa; sokoke ei ole ns. sylikissa, mutta se viihtyy omistajansa läheisyydessä ja seuraa mielellään tämän arkea. Rodulla on alkuperälleen tyypillinen villieläimen vaisto, minkä vuoksi sokoke suhtautuu uteliaasti uusiin tilanteisiin ja on erinomainen kiipeilijä sekä leikkijä.
Sokoke on yleensä melko terve rotu ilman merkittäviä perinnöllisiä sairauksia. Turkki vaatii vain vähän hoitoa; säännöllinen harjaus sekä tarkkailu kynsien, korvien ja hampaiden kunnosta riittää. Ruokinnan ja liikunnan suhteen tulee kiinnittää huomiota, sillä rotu kuluttaa runsaasti energiaa ja kaipaa mahdollisuuksia liikkumiseen sekä leikkiin.
Sosiaalinen luonne tekee sokokesta sopivan kodin kissan erityisesti perheisiin, joissa on aikuisia tai isompia lapsia. Laumaviettisyytensä ansiosta se tulee usein toimeen muiden kissojen tai jopa koirien kanssa, mutta saattaa aluksi olla varautunut vieraiden seurassa. Rotu sopii kissanomistajille, jotka voivat tarjota sille riittävän haastavan ympäristön ja paljon huomiota.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sokoke on kaunis, harvinainen ja aktiivinen kissa, joka vaatii omistajaltaan sitoutumista ja ympäristön rikastamista. Sen alkuperästä johtuva ainutlaatuinen geneettinen tausta ja luonnollinen ulkomuoto tekevät siitä kiehtovan kissan ystäville, jotka etsivät jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.
Ulkonäkö
Sokoke on harvinainen kissarotu, jonka juuret ulottuvat Keniaan, erityisesti Sokoken sademetsään, mistä rotu on saanut nimensä. Sokoken ulkonäössä on selkeästi havaittavissa villikissan piirteitä, mikä tekee rodusta hyvin erityislaatuisen. Rotu on keskikokoinen: painoltaan yleensä 3–5 kiloa. Sen kroppa on solakka mutta lihaksikas, ja vartalo on hieman tavallista pidempi suhteessa korkeuteen. Sokoken jalat ovat pitkät ja hoikat, mutta kuitenkin atleetimaiset ja vahvat, mikä antaa kissalle erittäin ketterän ja notkean ulkonäön. Tassut ovat ovaalinmuotoiset, ja anturat selkeästi tummemmat kuin monilla muilla roduilla.
Sokoken pään muoto on kiilamainen ja hieman pienempi verrattuna vartalon kokoon. Kissan nenä on suora ja keskipitkä, ja silmät ovat suuret, hieman mantelinmuotoiset ja etäällä toisistaan. Usein silmien väri on vihreä tai keltainen, ja katse eloisa ja tarkkaileva. Korvat ovat suuret, pystyt ja hiukan pyöristyneet kärjistä, asettuen korkealle ja hieman ulospäin. Tämä antaa kissalle uteliaan ja hereillä olevan ilmeen.
Yksi Sokoke-rodun tunnusmerkeistä on sen turkin kuviointi. Turkki on lyhyt, kiiltävä ja läheisesti vartaloa myötäilevä, mikä tekee siitä helppohoitoisen. Väritys on ainutlaatuinen: klassinen tabby-kuvio, jota kutsutaan usein "bark pattern"-nimellä, jossa tummat raidat ja läikät muistuttavat puunkuorta. Värisävyjen kirjo voi vaihdella ruskeasta harmahtavaan, ja tyypillistä on vaalea pohjaväri tummemmilla kuvioilla. Pohjaväriä korostavat mustat tai tummanruskeat raidat vartalon molemmin puolin.
Sokoke kissa vaikuttaa hyvin elegantilta ja luonnolliselta; siinä ei ole ylikorostettuja piirteitä. Karva on ohutta, ja pohjavilla puuttuu kokonaan, mikä tekee kissan ulkonäöstä vielä korostetumman hoikan ja sileän. Häntä on ohut ja pitkä, ja siinäkin säilyy selkeä raidallinen kuvio. Kokonaisuutena Sokoke huokuu luonnollista villiyttä ja eksoottisuutta, jota harvoin tapaa perinteisissä kotikissaroduissa.
Historia
Sokoke-kissa on harvinainen kissarotu, jonka juuret ulottuvat Itä-Kenian rannikkoseuduille. Rotu tunnetaan myös nimillä Sokoke Forest Cat tai Arabuko-Sokoke, jotka viittaavat Kissarajojen alkuperäiseen elinympäristöön, Arabuko Sokoken metsään. Ensimmäiset dokumentoidut havainnot sokokeista ovat 1970-luvulta, jolloin brittiläinen luonnonsuojelija Jenny Slater löysi nämä ainutlaatuisen näköiset villikissat Mombasan lähettyviltä. Hän huomasi sokoken erottuvan paikallisista maatiaiskissoista solakan, atleettisen rakenteensa ja ainutlaatuisen lehtikuvioisen tabby-turkkinsa ansiosta.
Sokoke-kissat elivät alkujaan puolivilleinä Arabuko Sokoken metsässä Keniassa, mutta selviytyivät hyvin myös ihmisten lähettyvillä, etenkin viljelmillä, joilla ne saalistivat tuhoeläimiä. Paikalliset mukaan lukien Giriama-heimo ovat tienneet sokoke-kissoista jo pitkään, mutta ulkomaailmalle rotu tuli tunnetuksi vasta Slaterin löydön myötä. Jenny Slater kasvatti löytämiään kissoja ja hänen ansiostaan ensimmäiset yksilöt vietiin Eurooppaan, ensin Tanskaan ja myöhemmin muihin maihin. Ensimmäinen tuonti Tanskaan tapahtui vuonna 1983.
Euroopassa rotu herätti paljon huomiota luonnonmukaisuutensa ja poikkeavan geneettisen taustansa vuoksi. Sokokeilla on hyvin pieni geenipooli, ja niiden säilyminen vaati huolellista jalostusta. Rotu virallistettiin 1990-luvulla, kun kansainväliset kissaliitot, kuten FIFe ja TICA, hyväksyivät sokoken. Rotu on yhä harvinainen sekä alkuperämaassaan Keniassa että Euroopassa, mistä johtuen kasvattajia on vain vähän.
Sokoken historia on esimerkki rodun pelastamisesta sukupuutolta. Ilman yksittäisten ihmisten, kuten Slaterin ja tanskalaisten kasvattajien, panosta, rotu olisi voinut kadota kokonaan. Nykyään sokokea pidetään aitona luonnonrotuna ja se kantaa mukanaan kenialaista perintöä sekä villin metsän että ihmisten rinnalla elämisen muodossa.