Kuvaus: Sphynx
Sphynx on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti karvattomasta ulkonäöstään. Tämä rotu syntyi Kanadassa 1960-luvulla luonnollisen geenimutaatioin seurauksena. Vaikka sphynx näyttää paljaalta, sillä on usein hieno nukka ihollaan, joka tekee siitä samettisen tuntuisen. Sphynxit ovat hyvin sosiaalisia, leikkisiä ja uteliaita kissoja, jotka nauttivat ihmisten seurasta. Ne ovat usein seurallisia ja rakastavat hakea huomiota sekä lämpöä omistajaltaan, sillä karvattomuutensa vuoksi ne voivat herkästi palella. Sphynxit sopivat monenlaisiin koteihin ja ovat erityisen tunnettuja ystävällisestä ja lempeästä luonteestaan. Niiden ihonhoito vaatii erityistä huomiota, sillä talia kertyy enemmän kuin karvallisille kissoille ja ne tulee pestä säännöllisesti.
Ominaisuudet
Sfinx-kissa on tunnettu erityisesti karvattomuudestaan, vaikka todellisuudessa sen iho saattaa tuntua persikankaltaiselta ja siinä voi olla aavistus hentoa nukkaa. Sfinxillä on lihaksikas, mutta elegantti ruumiinrakenne, suuret korvat ja lempeät silmät, jotka tekevät siitä hyvin ilmeikkään kissarodun. Yksi rodun silmiinpistävimmistä fyysisistä ominaisuuksista on ihon runsas ryppyisyys, etenkin pään, kaulan ja hartioiden alueella. Tämän rodun ulkonäkö poikkeaa suuresti perinteisistä kissaroduista, ja moni pitää sfinxiä joko erittäin viehättävänä tai erikoisena.
Sfinx on keskikokoinen kissa, jonka paino aikuisena on tyypillisesti 3,5–7 kiloa. Vartalon muoto on kiinteä, lihaksikas ja selvästi pyöreä. Häntä on pitkä ja siro, ja tassut ovat soikeat ja varpaissa saattaa esiintyä "apilajälkiä" eli ylimääräistä pituutta sormissa. Värityksiä esiintyy monenlaisia, sillä rodun iho voi olla melkein minkä värinen ja kuvioinen tahansa, kuten tabby, kilpikonna, valkea tai musta. Karvattomuus johtuu geenimutaatioista, joissa karvatupet eivät tuota normaalia turkkia.
Rodun ominaisuuksiin kuuluu selkeä tarve ihmisyhteydelle. Koska sfinxiltä puuttuu suojaava turkki, se hakeutuu mielellään lämpimiin paikkoihin – myös ihmisten syliin. Tämän vuoksi sfinx-taloissa kissat usein nukkuvat peiton alla tai pattereiden läheisyydessä. Kissan iho vaatii säännöllistä hoitoa, koska hiki ja talirauhasten tuote eivät jää karvoihin, vaan jäävät iholle. Siksi se on pestävä pehmeällä shampoolla noin kerran viikossa.
Sfinxin ystävällinen ja leikkisä luonteensa tekee siitä erinomaisen perhe-eläimen jopa lapsiperheeseen, mutta herkän ihon vuoksi kissaa tulee käsitellä varoen, ettei siihen tule haavoja. Yleisesti ottaen sfinxit nauttivat seurasta, ovat sosiaalisia ja vilkkaasti kommunikoivia lemmikkejä, jotka muodostavat vahvan siteen omistajaansa. Ne eivät kuitenkaan sovi ulkokissoiksi, sillä niiden iho on altis kylmälle ja auringonpolttamille. Sfinx on älykäs ja utelias rotu, joka rakastaa haastavia aktiviteetteja ja oppii nopeasti uutta, jopa temppuja. Siksi sille on tärkeä järjestää riittävästi virikkeitä ja mahdollisuus läheiseen kanssakäymiseen.
Terveydessä on huomioitava, että sfinxillä saattaa esiintyä joitakin rotutyypillisiä perinnöllisiä sairauksia, kuten sydänlihaksen sairaus (hypertrofinen kardiomyopatia). Jalostuksen vastuullisuus ja säännölliset terveystarkastukset ovat tärkeitä rodun hyvinvoinnin kannalta.
Ulkonäkö
Sphynx-kissa on ulkonäöltään ainutlaatuinen ja helposti tunnistettavissa kissamaailmassa. Sen selkein tunnusmerkki on lähes täydellinen karvattomuus, vaikka moni yllättyykin siitä, että Sphynx ei ole täysin karvaton – iholla voi olla hienoista nukkaa, joka tuntuu persikan pinnalta.
Sphynxin iho muistuttaa rakenteeltaan ja väritykseltään tavallaan karvaista kissaa, sillä siinä näkyvät samat värit, kuviot ja aksentit kuin karvallisillakin kissoilla. Iho voi esimerkiksi olla laikukas, tabby-raidallinen tai täplikäs. Yleisimpiä värejä ovat musta, valkoinen, harmaa, sininen, punainen ja monien muiden värien eri sävyt.
Sphynx-kissan vartalo on keskikokoinen ja lihaksikas. Se on rakenteeltaan tukeva mutta elegantti. Kissalla on leveät hartiat ja pyöreä rintakehä, mutta samalla ruumis on virtaviivainen ja atleettinen. Jalat ovat suhteessa vartaloon pitkät ja ohuet, mutta niissä on selkeästi erottuvat lihakset. Tassut ovat soikean muotoiset ja varpaat pitkät, mikä antaa kissalle leikkisän ilmeen.
Pään muoto on kiilamainen ja hyvin erottuva. Sphynxillä on suuret, hieman mantelinmuotoiset silmät, jotka usein korostavat kissan valppautta ja uteliaisuutta. Silmien värikirjo on laaja, mutta erityisen yleisiä ovat vihreät ja keltaiset sävyt. Korvat ovat yksi Sphynxin näyttävimmistä piirteistä: ne ovat erittäin suuret, leveätyviset ja avonaiset, sekä liittyvät suoraan kallon muotoon. Usein korvat näyttävät hieman lepakkomainen.
Häntä on pitkä, suora ja siro, usein muistuttaen rottaa ulkonäöltään. Sphynxin viiksien ja kulmakarvojen puute on myös leimallinen piirre – osalla yksilöistä ne voivat olla kokonaan poissa tai hyvin lyhyet ja kiharat.
Kokonaisuudessaan Sphynx on sekä ulkonäöltään että tuntumaltaan hyvin erityinen kissa, jonka eksentrinen olemus on sekä viehättävä että valloittava.
Historia
Sphynx-kissan historia on kiehtova ja poikkeuksellinen muihin kissarotuihin verrattuna, sillä rotu tunnetaan erityisesti karvattomasta ulkonäöstään. Ensimmäiset dokumentoidut viittaukset karvattomista kissoista löytyvät jo 1900-luvun alusta, mutta nykyisen sphynxin katsotaan saaneen alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla Kanadassa. Rotu syntyi geneettisen mutaation seurauksena, jolloin tavallisen kotikissan pentueeseen syntyi spontaanisti karvaton pentu, Prune. Tätä pentua alettiin käyttää suunniteltuun jalostukseen muiden karvattomien yksilöiden kanssa, ja rotu sai nimensä antiikin Egyptin sfinksin mukaan, joka ulkonäöllisesti toi mieleen nämä ainutlaatuisen näköiset kissat.
Alkuperäisen mutaation lisäksi sphynx-rodun kehityksessä tärkeää oli geenipoolin laajentaminen, sillä nämä alkuperäiset karvattomat kissat eivät olleet terveydeltään kestäviä. Myöhemmin jalostuksessa käytettiin muun muassa devon rex -rotua sekä muita kotikissoja, joiden avulla sphynxistä onnistuttiin luomaan elinvoimaisempi ja terveempi rotu. Ensimmäiset sphynx-kissat esiteltiin kissanäyttelyissä 1980-luvulla, jolloin rotu herätti heti suurta kiinnostusta sekä kissojen ulkonäön että persoonallisuuden vuoksi.
Nykyisin sphynx on rekisteröity useimpien kansainvälisten kissaliittojen, kuten FIFe:n ja CFA:n, rotulistoille. Suomessa sphynx-kissat saapuivat 1990-luvun puolivälissä ja niiden suosio on ollut hitaassa, mutta vakaassa kasvussa. Rotua arvostetaan erityisesti sen ainutlaatuisen ulkonäön lisäksi älykkäästä, leikkisästä ja seurallisesta luonteesta. Rotu vaatii erityistä huolenpitoa, sillä karvattomuuden vuoksi sphynxit kuivuvat helpommin ja niiden ihoa täytyy puhdistaa säännöllisesti liian rasvaisuuden ehkäisemiseksi.
Kaikkiaan sphynx-kissa on suhteellisen nuori, mutta silti nopeasti vakiintunut ja tunnustettu rotu, joka on saavuttanut runsaasti ihailijoita ympäri maailman. Sphynxin historia kertoo sekä geneettisen erikoisuuden että ihmisen ja lemmikin välisten suhteiden ainutlaatuisuudesta ja jatkuvasta kehityksestä.