Kuvaus: Suomenajokoira
Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, joka on kehitetty erityisesti metsästyskäyttöön, pääasiassa jäniksen ja ketun ajamiseen. Se on keskikokoinen, urheilullinen ja elegantti koira, joka tunnetaan erinomaisesta hajuaististaan ja kestävyydestään. Luonteeltaan suomenajokoira on rauhallinen ja ystävällinen, mutta erittäin intohimoinen ja sinnikkäästi riistan jäljillä. Se soveltuu parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sillä on mahdollisuus toteuttaa metsästysviettiään ja saada riittävästi liikuntaa. Suomenajokoira on pääsääntöisesti sopeutuvainen ja helppohoitoinen rotu, jonka lyhyt karva vaatii vain vähän hoitoa. Se on myös melko hiljainen koira kotona, mutta metsästystilanteissa siitä lähtee tarvittaessa kova ääni. Rotu sopii parhaiten kokeneelle omistajalle, joka ymmärtää metsästyskoiran tarpeet.
Suomenajokoira arviota
Ominaisuudet
Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, joka on kehitetty erityisesti metsästyskäyttöön, erityisesti jäniksen ja ketun ajometsästykseen. Rodun historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin suomalaiset kasvattajat halusivat luoda olosuhteisiin hyvin sopeutuvan, sitkeän ja itsenäisen ajokoiran. Suomenajokoira on keskikokoinen, voimakasrakenteinen ja sopusuhtainen koira, jolla on lyhyt, tiivis karvapeite. Sen pää on pitkähkö, ilme on älykäs ja korvat ovat pitkät sekä riippuvat. Väriltään koira on kolmivärinen: rungossa on yleensä mustaa, ruskeita ja valkoisia merkkejä.
Luonteeltaan suomenajokoira on ystävällinen, rohkea sekä itsenäisesti työskentelevä. Se on energinen ja vaatii paljon liikuntaa sekä mielekästä tekemistä, erityisesti jos sitä ei käytetä alkuperäisessä metsästyskäytössään. Kotikoirana suomenajokoira sopii aktiiviseen kotiin, jossa sillä on riittävästi virikkeitä. Se suhtautuu perheeseensä ystävällisesti ja yleensä pitää myös lapsista. Vieraita kohtaan koira voi olla varautuneempi, mutta ei aggressiivinen.
Suomenajokoira oppii nopeasti erilaisia käskyjä, kunhan koulutus on johdonmukaista ja positiivista. Sillä on kuitenkin vahva riistavietti, minkä vuoksi vapaana pitäminen vaatii aina tarkkaavaisuutta. Koirat ovat hyviä työskentelemään itsenäisesti ja kestävät pitkiäkin metsästyspäiviä vaihtelevassa maastossa. Tämän rodun perusterveys on melko hyvä, vaikka joitakin periytyviä sairauksia, kuten lonkkavikoja ja silmäsairauksia, voi esiintyä.
Rodun ylläpito vaatii säännöllistä liikuntaa, riittävästi henkistä haastetta ja sosiaalistamista muihin koiriin sekä ihmisiin. Karvanhoito on melko helppoa, sillä karva on lyhyt mutta kuitenkin paksu ja vaatii satunnaista harjausta. Suomenajokoira on myös yksi Suomen suosituimmista metsästyskoiraroduista ja arvostettu kyvyistään niin harrastajien kuin ammattilaistenkin keskuudessa.
Ulkonäkö
Suomenajokoira, eli suomalainen ajokoira, on keskikokoinen ja voimakasrakenteinen rotu, joka on erityisesti kehitetty metsästyskoiraksi pohjoismaisiin olosuhteisiin. Sen olemus on uljas ja sopusuhtainen, ja rotu edustaa tyypillistä ajokoirarakennetta, jossa lihasvoima ja kestävyys on yhdistetty tyylikkääseen ulkonäköön.
Pää on pitkähkö ja selväpiirteinen, otsa on loivasti kaartuva ja kirsu on musta ja laajareunainen. Kuono on kapea ja suora, ja huulilinja on selvästi mutta ei liioitellusti kaareva. Silmät ovat luonteikkaan tummanruskeat, soikeahkot sekä ilmeeltään siistit ja valppaat. Korvat ovat riippuvat, tyvestä melko kapeat ja kärjistä pyöristyneet, ulottuen pitkälle poskelle ja asettuen päätä vasten.
Suomenajokoiran turkki on lyhyt, suora, tiheä ja sileäpintainen, mikä tarjoaa erinomaisen suojan vaikeissakin sääolosuhteissa. Aluskarva on pehmeää ja tiheää, mikä auttaa koiraa selviytymään kosteudesta ja kylmyydestä. Väri on pääosin musta, jossa on selkeät punaruskeat ja valkoiset merkit. Yleensä väritys kattaa koko selän, pään yläosan, sekä kyljet, kun taas punaruskeat merkit näkyvät päässä, rinnan kaulassa ja raajoissa. Valkoiset merkit sijoittuvat tyypillisesti rinnan, kaulan, kuonon, jalkojen ja hännän kärkeen.
Runko on tukeva mutta ei raskas. Selkä on suora ja lihaksikas, lanneselkä leveä ja lyhyehkö, rintakehä syvä ja tilava. Vatsaviiva kohoaa lievästi takaosaa kohti. Raajat ovat vahvat, suorat ja jäntevät, ja antavat koiralle hyvän juoksukyvyn ja nopeuden. Häntä on suhteellisen matalalle kiinnittynyt, aika pitkä ja kapenee kohti kärkeä, ja sitä kannetaan sapelimaisessa kaaressa.
Ulkonäöltään suomenajokoira huokuu voimaa, tasapainoa sekä arktisen metsästyskoiran viisautta. Sen liikkeet ovat pitkiä, vaivattomia ja tehokkaita, mikä korostaa rodun kykyä työskennellä vaikeassakin maastossa useita tunteja kerrallaan.
Historia
Suomenajokoira on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista koiraroduista, jonka historia ulottuu 1800-luvulle asti. Suomessa metsästyksellä on ollut tärkeä rooli kansan elämässä, ja erityisesti jäniksen ja ketun metsästykseen haluttiin kehittää omiin olosuhteisiin parhaiten soveltuva ajokoirarotu.
1800-luvun lopulla Suomessa oli erilaisia metsästyskoiria, mutta niiden ominaisuudet eivät aina vastanneet vaatimuksia, joita arktinen ilmasto ja vaikeakulkuinen maasto asettivat. Siksi suomalaiset metsästäjät ja koiraharrastajat alkoivat risteyttää paikallisia koiria ruotsalaisten, venäläisten ja saksalaisten ajokoirien kanssa. Näistä kokeiluista syntyi rotu, joka tunnistettiin 1890-luvulla omaksi tyypikseen. Suomenajokoiran tavoitteena oli luoda koira, joka olisi kestävä, sitkeä, itsenäinen ja samalla tottelevainen ja yhteistyöhaluinen.
Suomenajokoira sai virallisen rotumääritelmän vuonna 1932, jolloin myös Suomen Kennelliitto tunnusti sen omaksi rodukseen. Rotumääritelmän syntyessä kiinnitettiin huomiota sekä koiran ulkomuotoon että metsästysominaisuuksiin. Tärkeimpiä valintakriteerejä olivat erinomainen hajuaisti, kestävyys ja kyky ajaa riistaa pitkissä, vaativissa oloissa.
Suomenajokoira saavutti nopeasti suuren suosion metsästäjien keskuudessa, ja siitä tuli erityisesti jänis- ja ketujahdeissa korvaamaton apulainen. Rotua on kehitetty edelleen entistä paremmaksi metsästyskoiraksi, mutta samalla myös perhekoirana suomenajokoira on saanut jalansijaa – etenkin maaseudulla.
Rotu on pysynyt pääasiassa suomalaisena ilmiönä, mutta sitä tavataan jonkin verran myös muissa Pohjoismaissa sekä Venäjällä. Suomessa suomenajokoiraa pidetään kansallisaarteena, ja se onkin yksi yleisimmistä metsästyskoirista maassamme. Rodun historia kertoo suomalaisesta sinnikkyydestä ja halusta kehittää olosuhteisiin täydellisesti sopiva koira sekä metsästys- että seurakäyttöön.