Kuvaus: Suomenpystykorva
Suomenpystykorva, eli Suomen kansalliskoira, on vanha suomalainen koirarotu, jota on perinteisesti käytetty erityisesti lintukoirana metsällä. Rotu tunnetaan kirkkaasta haukustaan, mikä on tärkeä ominaisuus metsästyksessä ja saaliin paikallistamisessa. Suomenpystykorva on keskikokoinen, eloisa ja itsenäinen koira, jolla on oranssinpunainen turkki ja pystyt korvat. Se on erittäin uskollinen perheelleen, innokas osallistumaan arkeen ja leikkiin, mutta voi samalla olla varautunut vieraita kohtaan. Rotu sopii aktiiviselle omistajalle ja perheisiin, joissa voidaan tarjota riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Suomenpystykorva viihtyy parhaiten luonnonläheisessä ympäristössä, mutta sopeutuu myös kaupunkiin, kunhan saa tarpeeksi aktiviteettia.
Suomenpystykorva arviota
Ominaisuudet
Suomenpystykorva on suomalainen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti erinomaisena lintukoirana ja kansallisen symboliarvon omaavana rotuna. Rotu on Suomessa kehitetty jo vuosisatoja sitten, ja sitä on perinteisesti käytetty erityisesti metsälintujen, kuten metson, teeren ja pyyn, metsästykseen sekä myös pienpedoille. Suomenpystykorva kuuluu ns. pystykorvaisiin metsästyskoiriin, ja se on luokiteltu FCI:n ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.
Suomenpystykorvan ulkonäkö on vartaloltaan sopusuhtainen, kevyt mutta kuitenkin vahva. Urosten ihannesäkäkorkeus on noin 47 cm ja narttujen 42 cm. Turkki on keskipitkä, tiheä, ja väriltään oranssinpunainen vaihdellen kirkkaanpunaisesta hieman kellertävämpään. Tämän turkin ominaisuudet antavat hyvän suojan Suomen vaihtelevissa sääolosuhteissa. Rodun erityistuntomerkkeihin kuuluvat pystyt ja teräväkärkiset korvat, jotka tekevät sen ilmeestä tarkkaavaisen ja eloisan.
Suomenpystykorva on luonteeltaan hyvin vilkas, rohkea ja itsenäinen. Se on uskollinen omistajalleen, mutta saattaa olla hieman varautunut vieraita kohtaan. Tämä tekee siitä sekä erinomaisen metsästyskoiran että hyvän vahtikoiran kotipihaan. Rodun itsenäisyys korostuu etenkin metsästystilanteissa: koira työskentelee etäällä ohjaajastaan ja käyttää sekä hajuaistiaan että näköaistiaan saaliin paikantamiseen. Tällöin koiran tehtävänä on haukkua metsästettävää lintua puussa niin kauan, että metsästäjä ehtii paikalle.
Suomenpystykorva vaatii aktiivisen omistajan, joka pystyy tarjoamaan sille riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Se ei sovellu vain sohvakoiraksi, sillä puutteellinen aktivointi voi johtaa käytösongelmiin. Rotu tarvitsee paljon tilaa juosta ja tutkia ympäristöään, ja metsästyshenkisille harrastajille tämä rotu on verraton kumppani. Koulutettavuudeltaan suomenpystykorva on älykäs, mutta jonkin verran omatahtoinen, mikä edellyttää johdonmukaista ja kärsivällistä koulutusta.
Nykyään rotua arvostetaan paitsi metsästyksessä, myös perhekoirana erityisesti niissä perheissä, joissa ymmärretään rodun aktiivisuustarve. Suomenpystykorva on myös Suomen kansalliskoira ja sillä on merkittävä asema suomalaisessa kulttuurissa ja historiassa. Rodun populaatio on kasvanut viime vuosikymmeninä ja jalostuksessa pyritään säilyttämään alkuperäiset käyttöominaisuudet sekä terveys ja luonne.
Ulkonäkö
Suomenpystykorva on keskikokoinen, kevytrakenteinen ja ketterä koirarotu, joka tunnetaan erityisesti punaruskeasta, kiiltävästä turkistaan ja pystykorvistaan. Urosten säkäkorkeus on tyypillisesti 44–50 cm ja narttujen 39–45 cm. Paino vaihtelee yleisesti 7–13 kilon välillä. Rotu on selvästi neliömäinen, mikä tarkoittaa, että rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes samat. Koiran yleisilme on valpas, eloisa ja älykäs.
Suomenpystykorvan pää on kuivarakenteinen ja kiilamainen. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, pystyt sekä teräväkärkiset, mikä antaa rodulle sille tyypillisen ja tunnistettavan ilmeen. Silmät ovat melko pienet, hieman vinoasentoiset ja tummat, ilmentäen valppautta ja ystävällisyyttä.
Turkki on kaksikerroksinen: tiheä, pehmeä pohjavilla sekä suora ja karkea päällyskarva. Turkki on lyhyempää päässä ja raajoissa, mutta rungossa se on pidempää ja muodostaa kaulaan pienen kauluksen sekä häntään näyttävän, voimakkaasti kaartuvan hännän. Värin tulisi olla kirkkaanpunaista tai kultaisenpunertavaa, ja rotumääritelmä sallii joidenkin valkoisten merkkien esiintymisen erityisesti rinnassa ja varpaissa, mutta päävärin tulee olla selvästi punainen.
Sekä uroksilla että nartuilla tulee olla selkeät sukupuolileimat. Uroksella rakenne on voimakkaampi ja maskuliinisempi, kun taas nartuilla on hieman kevyempi palauttaen feminiinisyyden. Koira seisoo ryhdikkäästi ja liikkuu kevyesti ja joustavasti. Suomenpystykorva antaa vaikutelman kestävyydestä, mutta ei raskaudesta. Hännän tulee olla tiukasti selälle kaartuva ja runsaasti karvoitettu, mikä on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä.
Kaiken kaikkiaan suomenpystykorvan ulkonäkö on viehättävä yhdistelmä ketteryyttä, voimaa ja kaunista suomalaista metsäkoiraa, joka sopii niin metsästykseen kuin perheen seurakoiraksikin.
Historia
Suomenpystykorva, eli suomalaisten rakastama kansalliskoira, on yksi vanhimmista alkuperäisistä suomalaisista koiraroduista. Rodun juuret ulottuvat vuosisatojen, jopa tuhansien, taakse Suomen metsästysperinteeseen – arkeologisten löytöjen sekä kirjallisten lähteiden perusteella pystykorvaisia koiria on esiintynyt Suomen alueella jo kivikaudella. Suomessa asuvat metsästäjä-kansat sekä karjalaiset ja muut itäisen Suomen kansat käyttivät pienikokoista, nopealiikkeistä ja haukkuherkkää koiraa pääasiassa metsästyksen apuna.
Suomenpystykorva kehittyi luonnollisen valinnan ja paikallisen jalostuksen tuloksena. Alun perin pystykorvia ei jalostettu ulkonäön perusteella vaan puhtaasti käyttöominaisuuksien vuoksi. Koiran tuli olla sitkeä, sopeutua kylmiin olosuhteisiin ja olla kiinnostunut omistajansa seurasta sekä toisaalta itsenäinen – metsästystä ajatellen haukkukokoisuuden ja lintujen osoittamisen tuli olla mahdollisimman hyvät. 1800-luvulla rotu alkoi kuitenkin olla uhanalainen muiden koiratyyppien ja risteytysten tuomien muutosten myötä. Suomessa ja Karjalassa haluttiin kuitenkin säilyttää tämä ainutlaatuinen, suomalaisten oma rotu, ja 1890-luvulla aloitettiin määrätietoinen jalostustyö. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1892, jolloin rotu sai myös virallisen nimen suomenpystykorva.
Rodusta tuli nopeasti suosittu erityisesti metsästyskoirana, sillä se osoittautui erinomaiseksi lintukoiraksi, erityisesti metson ja teeren metsästyksessä. 1900-luvulla pystykorvan suosio alkoi kasvaa myös ulkomailla, ja sitä vietiin muun muassa Ruotsiin, Norjaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomenpystykorva on tunnettu reippaasta ja valppaan luonteestaan sekä selkeästä punaisesta turkistaan. Vuonna 1979 rodusta tuli myös Suomen kansalliskoira, mikä vahvisti sen asemaa suomalaisessa kulttuurissa ja koiramaailmassa. Tänä päivänä suomenpystykorva symboloi suomalaista luontoa, perinteitä ja osaamista, ja sitä arvostetaan sekä metsästys- että seurakoirana.