Kuvaus: Turkiskissa
Turkiskissa eli turkkilainen angora on elegantti ja kaunis kissarotu, joka on kotoisin Turkista. Se tunnetaan pitkähköstä, silkkisestä turkistaan ja hoikasta, sulavalinjaisesta kehostaan. Rotu on erittäin seurallinen, älykäs ja leikkisä, ja se kiintyy tiiviisti omistajaansa. Turkiskissat ovat energisiä, uteliaita ja rakastavat oppia uusia asioita sekä osallistua perheen arkeen. Ne tulevat usein hyvin toimeen lasten sekä muiden lemmikkien kanssa, ja niiden lempeä luonne tekee niistä erinomaisen valinnan monenlaisiin koteihin. Turkiskissojen turkinhoito on suhteellisen helppoa, sillä niiden karva ei takkuunnu helposti. Rotua pidetään myös terveenä, eikä siihen liity paljon perinnöllisiä sairauksia.
Ominaisuudet
Turkiskissa, joka tunnetaan myös nimellä turkkilainen angora, on erittäin arvostettu kissarotu, joka on peräisin Turkista ja jolla on pitkä historia osana ihmisen rinnalla eläneitä eläimiä. Turkiskissa on erityinen muun muassa silmiinpistävän kauniin, silkkisen ja puolipitkän turkkinsa ansiosta. Karva on yleensä ohutta, pehmeää ja kiiltävää, ja turkin väreissä voi esiintyä useita eri variaatioita, kuten valkoista, mustaa, ruskeaa, harmaata sekä kirjavaa. Valkoinen turkin väri on erityisen tunnusomainen tälle rodulle, ja monet yhdistävätkin turkkilaisen angoran juuri tähän väriin, vaikka muitakin värejä esiintyy.
Turkiskissa on elegantti ja siro kissa, jolla on solakka mutta lihaksikas vartalo, pitkät jalat ja hento luusto. Sillä on yleensä kiilamainen pää, suuret, ilmeikkäät silmät sekä suuret ja korkealle asettuneet korvat. Silmien väri vaihtelee katseenvangitsevasta meripihkanruskeasta vihreään ja siniseen; joillakin yksilöillä voi esiintyä myös eriväriset silmät, mikä luo rodulle persoonallisen ja ainutlaatuisen ulkonäön.
Luonteeltaan turkiskissa on iloinen, leikkisä ja erittäin älykäs. Se nauttii vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa sekä muiden eläinten seurasta, ja on usein hyvin kiintynyt omistajaansa. Turkiskissat ovat myös uteliaita ja energisiä, mutta toisaalta ne osaavat rauhoittua ja nauttivat rauhallisista lepohetkistä sylissä. Rodulla on usein voimakas tarve osallistua perheen arkeen ja tapahtumiin, ja monet turkkilaiset angorat nauttivatkin kunniapaikasta talon keskipisteessä.
Turkiskissan terveys on yleisesti hyvä, mutta erityisesti valkokorvaisilla ja sinisilmäisillä yksilöillä voi esiintyä kuuroutta. Turkin hoito on melko helppoa: se takkuuntuu harvoin ja vaatii säännöllistä, mutta ei päivittäistä harjausta. Rotu sopii monenlaisiin koteihin ja perheisiin sen seurallisen ja sopeutuvan luonteen ansiosta. Turkiskissa on siis viehättävä, älykäs ja kaunis rotu, joka hurmaa niin ulkonäöllään kuin persoonallaan.
Ulkonäkö
Turkiskissa, eli Turkish Van, on erittäin tunnistettava ja omaleimainen kissarotu, joka on saanut nimensä Turkin Van-järven alueelta. Tämän kissarodun ulkonäölle ominaista on erityisesti sen ainutlaatuinen 'van-kuviointi'. Van-kuvio tarkoittaa, että suurin osa kissan turkista on valkoista, ja väriä esiintyy vain päässä ja hännässä. Useimmiten näissä värialueissa on selkein kontrasti muun turkin kanssa.
Turkiskissan turkki on puolipitkä ja silkkisen tuntuinen, mutta se ei ole yhtä tiheä kuin monilla muilla puolipitkäkarvaisilla roduilla. Rodulla ei ole pohjavillaa, mikä tekee sen turkin hoidosta helpompaa sekä estää turkin takkuuntumista. Turkki muuttuu vuodenajan mukaan: kesällä se on kevyempi ja talvella hieman paksumpi.
Rodun silmät ovat suuret, epämuodostaan soikeat ja hyvin ilmeikkäät. Turkiskissoilla esiintyy sekä meripihkan että sinisen sävyisiä silmiä, ja jotkut yksilöt ovat kuuluja heterokromiasta, eli kummankin silmän eri väristä. Tämän ominaisuuden sanotaan lisäävän rodun omintakeisuutta.
Tämän kissarodun ruumiinrakenne on keskikoinen tai suuri, lihaksikas ja urheilullinen. Runko on pitkä ja jäntevä, ja jalat ovat vahvat sekä suhteellisen pitkät, mikä tekee rodusta erityisen ketterän ja liikunnallisen. Turkiskissa painaa yleensä 4–8 kiloa, urokset ovat tavallisesti hieman suurempia kuin naaraat.
Pää on laakea, hieman kiilamainen, ja korvat ovat suuret sekä korkealle asettuneet. Nenänpää on lievästi kaartuva ja leuat melko voimakkaat. Kissan häntä on hyvin tuuhea ja väritykseltään selvästi erottuvaa täysväriä, joka korostuu entisestään vartalon valkeaa vasten.
Yhteenvetona turkiskissat ovat ruumiinmuodoltaan urheilullisia, ilmeiltään herkkiä, ja niiden ainutlaatuinen väritys sekä silmien sävyt tekevät niistä erittäin näyttäviä ja erottuvia.
Historia
Turkiskissa, viralliselta nimeltään turkkilainen angora, on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, ja sen historia juontaa juurensa yli tuhannen vuoden taakse. Rodun alkuperä voidaan jäljittää Turkkiin, erityisesti Ankaraan (aikaisemmin nimellä Angora), josta se on saanut nimensä.
Turkkilainen angora oli aikanaan erittäin arvostettu rotu Turkissa, ja se yhdistettiin ylellisyyteen sekä kuninkaallisiin perheisiin. Turkissa näitä kauniita, silkkikarvaisia kissoja pidettiin aarteina, ja niiden vienti maasta oli pitkään kiellettyä. Ensimmäiset tiedot turkkilaisista angorista Euroopassa ovat 1500-luvulta, jolloin matkailijat ja kauppiaat toivat näitä eksoottisia kissoja mukanaan mantereelle. Ne saavuttivat erityistä suosiota Ranskassa ja Englannissa, ja turkkilaiset angorat esiintyivät 1700- ja 1800-luvuilla kuninkaallisten hoveissa. Tuohon aikaan niiden valkoinen, silkkinen turkki ja kirkkaat silmät olivat erityisen arvostettuja.
1900-luvun alkuun mennessä persialaiset kissat syrjäyttivät turkkilaisen angoran Euroopassa ja Amerikassa, koska persialaisilla oli entistä pidempi, pöyheämpi turkki. Tämä johti rodun lähes täydelliseen katoamiseen Turkin ulkopuolella. Turkissa rotua kuitenkin suojeltiin järjestelmällisesti, ja Ankaran eläintarha aloitti rodun pelastusohjelman 1900-luvun puolivälissä. Eläintarhassa panostettiin erityisesti valkoisiin angorakissoihin, jotka olivat ottomaanien suosikkeja ja kansallissymboleja.
Rotu palautettiin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin 1960-luvulla, kun turkkilaisia angorakissoja tuotiin takaisin Turkin eläintarhasta ja kasvatettiin rodunomaisina. American Cat Fanciers' Association ja muut kissaliitot tunnustivat turkkilaisen angoran virallisena rotuna 1970-luvulla, jolloin kiinnostus rotua kohtaan lähti taas kasvuun.
Nykypäivänä turkkilainen angora tunnetaan keveästä, elegantista rakenteestaan sekä silkkisestä turkistaan. Vaikka valkoiset turkkilaiset angorat ovat yhä suosituimpia, rotu esiintyy monissa eri väreissä. Suomen kissapiireissä rotu tunnetaan nimellä turkiskissa, ja sillä on oma pieni mutta sitoutunut harrastajajoukko. Historiallisesti turkkilainen angora on tärkeä osa kissojen kulttuurihistoriaa, sillä se on vaikuttanut monien muiden rotujen kehitykseen ja edustaa turkkilaista perinnettä parhaimmillaan.