Kuvaus: Venäjänvinttikoira
Venäjänvinttikoira, eli borzoi, on elegantti ja ylväs venäläinen vinttikoirarotu. Se tunnetaan erityisesti nopeudestaan, pitkästä ja sirosta rakenteestaan sekä silkinpehmeästä, aaltoilevasta turkistaan. Alun perin Venäjällä kehitetty koira on perinteisesti ollut aateliston metsästyskoira, ja sen tehtävä oli metsästää suurriistaa, kuten susia ja jäniksiä. Luonteeltaan venäjänvinttikoira on ystävällinen, rauhallinen ja arvokas. Se on omistajaansa kohtaan kiintynyt, mutta tietyllä tavalla itsenäinen eikä yleensä ole kaikkein tottelevaisin mahdollinen rotu. Venäjänvinttikoira sopii hyvin rauhalliseen kotiin ja soveltuu usein perhekoiraksi, kunhan sen luonne ja liikuntatarpeet otetaan huomioon. Lyhyt, rauhallinen lenkki ja tilaisuus juosta aidatulla alueella riittävät hyvin täyttämään rodun liikuntatarpeen.
Venäjänvinttikoira arviota
Ominaisuudet
Venäjänvinttikoira, eli borzoi, on elegantti ja jalo venäläinen koirarotu, jonka alkuperä juontaa vuosisatojen taakse Venäjän aateliston metsästysharrastuksiin. Rotu kehitettiin erityisesti suurriistan, kuten suden ja jäniksen, ajoon laajoilla aroilla. Venäjänvinttikoira tunnetaan ennen kaikkea vaikuttavasta ulkonäöstään: sillä on pitkä, virtaviivainen runko, kapea pää ja pitkä, silkinomainen turkki, joka voi esiintyä lähes kaikissa väreissä.
Luonteeltaan venäjänvinttikoira on rauhallinen, itsenäinen ja hillitty. Se on seurallinen perheenjäsen, mutta usein pidättyväinen ja jopa varautunut vieraiden keskuudessa. Venäjänvinttikoira kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja on yleensä hyväluonteinen perhekoira, kunhan omistajalla on kokemusta vinttikoirista ja hänen aikataulunsa mahdollistaa riittävän liikunnan ja aktivoinnin. Luonteensa puolesta venäjänvinttikoira ei ole aggressiivinen, mutta saalistaipumus on voimakas, minkä vuoksi irtipitoa ei suositella alueilla, joilla on pieneläimiä.
Rotu tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, mutta kotona se on yllättävän rauhallinen ja tyytyy olemaan sohvaperuna. Venäjänvinttikoira rakastaa vapaana juoksemista aidatulla alueella ja arvostaa pitkiä lenkkejä. Koulutettavuus on hyvä, mikäli koulutus perustuu kärsivällisyyteen ja positiiviseen vahvistamiseen, sillä borzoi on älykäs, mutta omapäinen ja arvostaa lempeää kohtelua.
Turkinhoito vaatii säännöllistä harjaamista, mutta se ei ole erityisen vaativaa. Rotu ei myöskään ole erityisen haukkuherkkä. Terveys on suhteellisen hyvä, mutta sydänsairaudet ja luusto-ongelmat voivat toisinaan vaivata rotua. Venäjänvinttikoira sopii parhaiten omistajalle, joka ymmärtää vinttikoirien erityispiirteitä ja osaa tarjota rodulle sopivan elinympäristön ja aktiviteetit.
Ulkonäkö
Venäjänvinttikoira, eli borzoi, on vaikuttava ja elegantti näky, jonka ulkomuoto viestii sekä nopeudesta että jaloudesta. Tämä rotu kuuluu koirarotujen suurimpien ja korkeimpien joukkoon: urosten säkäkorkeus on yleensä 75–85 cm ja narttujen 68–78 cm, mutta yksilöt voivat olla suurempiakin. Paino vaihtelee useimmiten 34–48 kilon välillä. Borzoin runko on pitkä ja siro, mutta silti hyvin lihaksikas ja urheilullinen, mikä mahdollistaa suuren nopeuden ja ketteryyden, jotka ovat tärkeitä ominaisuuksia vinttikoirille.
Borzoin pää on erittäin pitkä, kapea ja rodulle tyypillisesti hieman kovera. Sen kuono on suora ja kapenee kohti mustaa tai tummanruskeaa, kapeaa kirsua. Korvat ovat pienet, ohuet ja liikkuvat, ja niitä kannetaan yleensä taaksepäin painuneina kallonmyötäisesti, mutta koiran ollessa valppaana ne nousevat pystympään ja liikkuvat eteenpäin. Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja ilmeikkäät, ja niiden väri on yleensä tummanruskea tai ruskea.
Karvapeite on yksi borzoin kauneimmista ominaisuuksista. Turkin tulee olla silkkimäinen, laineikas tai kihara, ja varsinkin kaulan, rinnan, takajalkojen sekä hännän alueella esiintyy usein erityisen runsasta ja upeaa koristelohkoturkkia. Väritys vaihtelee erittäin laajasti: sallittuja ovat lähes kaikki värit ja väriyhdistelmät, mutta kirjavat, valkoiset ja kullanhohtoiset sekä soopeli- ja harmaan sävyt ovat hyvin yleisiä. Karva vaatii säännöllistä huolellista harjausta pysyäkseen takuttomana ja puhtaana.
Borzoin kokonaisilmeessä korostuvat elegantit linjat sekä viehättävä aristokraattisuus. Sen liikkeet ovat kevyitä, joustavia ja pitkäaskelisia, mistä näkee, että kyseessä on jalostettu metsästyskoira nopeuteen ja ketteryyteen. Borzoin pitkä, matalalla kannettu häntä on kaartuva ja tuuhea, se täydentää koiran siluettia hienostuneesti. Yleensä borzoi tekee vaikutuksen sekä koon että omaperäisen ulkonäkönsä ansiosta.
Historia
Venäjänvinttikoira, joka tunnetaan kansainvälisesti myös nimellä borzoi, on yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista venäläisistä koiraroduista. Rotu on saanut alkunsa Venäjällä jo keskiajalla, mahdollisesti 1200-luvulla, jolloin paikalliset koirat risteytettiin muun muassa arabialaisten ja persialaisten vinttikoirien kanssa. Tämä risteytys loi koiran, joka yhdisti nopeuden, kestävyyden ja paksun, suojaavan turkin, mikä mahdollisti metsästyksen ankarissa Venäjän olosuhteissa.
Venäjän aatelisto ja keisarilliset hovit pitivät venäjänvinttikoiraa suuressa arvossa erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla. Koirat olivat olennainen osa suurriistan, kuten susien ja jänisten, metsästystä sekä symboli omistajiensa sosiaalisesta asemasta. Rodusta muodostui nopeasti Venäjän ylimystön status-symboli, ja niiden kasvatuksessa panostettiin sekä ulkonäköön että käyttöominaisuuksiin. Erityisen arvokkaina pidettiin koiria, jotka olivat sekä ketteriä että rohkeita saalistajia.
1800-luvun lopulla venäjänvinttikoira alkoi saavuttaa kansainvälistä huomiota. Koiraesittelyt, joissa rodun edustajat näyttivät taitonsa, toivat mukanaan kasvavaa kiinnostusta ulkomailla ja etenkin Euroopassa sekä Amerikassa. Monet venäläiset aristokraatit veivät koiriaan lahjoina ulkomaille. Venäjän vallankumouksen jälkeen monet koirat katosivat tai joutuivat häviävän aateliston mukana. Onneksi rotua vietiin jo aikaisemmin Venäjän ulkopuolelle, minkä ansiosta venäjänvinttikoira säilyi maailmassa.
Nykyään venäjänvinttikoira tunnetaan näyttelykoirana ja seuraeläimenä, mutta sillä on yhä vahvat metsästysvaistot. Rodun ulkonäköä ja luonnetta on kehitetty edelleen, mutta sen historiaa ja alkuperää kunnioitetaan ja vaalitaan sekä Venäjällä että muualla maailmassa. Koiran historia kertoo paljon venäläisestä kulttuurista ja aateliston elämästä, ja rodun kauneus sekä luonne tekevät siitä erityisen arvostetun nykyajan vinttikoirarodun.