Kuvaus: Volpino italiano
Volpino italiano on pieni, eloisa ja älykäs italialainen seurakoira, joka kuuluu spits-rotuihin. Tämä rotu tunnetaan erityisesti pörröisestä, valkoisesta turkistaan ja terhakasta olemuksestaan. Volpino italianolla on pitkä historia Italiassa, ja sen esi-isät mainitaan jo antiikin ajoilta. Rodun luonne on iloinen, seurallinen ja uskollinen omistajalleen. Se on erinomainen vahtikoira pienen kokonsa ja valppautensa ansiosta, mutta toisaalta rakastaa myös perheensä seuraa. Volpino sopii hyvin niin kerrostalo- kuin omakotitaloasumiseenkin, kunhan saa riittävästi huomiota ja aktiviteetteja. Vaikka se on melko helppohoitoinen, sen paksu turkki vaatii säännöllistä harjausta. Rotu sopii uusillekin koiranomistajille, mutta peruskoulutus on tärkeää haukkuherkkyyden vuoksi.
Volpino italiano arviota
Ominaisuudet
Volpino italiano on pieni italialainen koirarotu, joka hurmaa ulkonäöllään ja eloisuudellaan. Rotu on perinteisesti ollut suosittu erityisesti Italian maaseudulla, missä se on toiminut vahtikoirana ja ihmisen seuralaisena. Volpinon tunnistaa pörröisestä ja tiheästä turkistaan, joka voi olla valkoinen, punainen tai harvemmin musta. Rotu on hyvin elegantti ja elinvoimainen, ja sillä on selkeästi terävä ilme sekä pystyt, kolmiomaiset korvat. Painoa tällä koiralla on yleensä 4–6 kiloa ja säkäkorkeus noin 25–30 cm.
Luonteeltaan volpino italiano on energinen, valpas ja älykäs, mutta myös uskollinen ja kiintyy vahvasti omistajaansa. Se on luonteeltaan epäluuloinen vieraita kohtaan, mikä tekee siitä erinomaisen vahtikoiran, vaikka koko onkin pieni. Volpino on myös leikkisä ja sopii lapsiperheisiin, kunhan lapset osaavat kohdella pientä koiraa kunnioittavasti. Hyvä sosiaalistaminen pentuna auttaa sitä tulemaan toimeen muiden lemmikkien kanssa.
Sisäsiisteys ja koulutettavuus ovat volpinolla yleensä nopeita oppia, sillä koira on innokas miellyttämään omistajaansa ja reagoi hyvin positiiviseen vahvistamiseen. Äännen käytössä volpino voi olla herkkä, ja joskus se voi innostua haukkumaan, joten turhaa haukkumista kannattaa hillitä koulutuksella. Rotu sopii sekä kerrostalo- että omakotitaloasujille, jos liikunta- ja aktivointitarpeet täytetään.
Hoitoon kuuluu runsas harjaaminen useamman kerran viikossa, sillä paksu turkki takkuuntuu helposti ja kerää likaa. Volpino italiana ei vaadi erityistä trimmattavaa, mutta karvanlähtöä tapahtuu enemmän keväällä ja syksyllä. Terveysongelmia rodulla ei ole laajasti, mutta silmien ja polvien terveys kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.
Kaiken kaikkiaan volpino italiano on iloinen, uskollinen ja valpas pienkoira, joka sopii melkein kaikentyyppisille omistajille, kunhan aikaa riittää seurusteluun ja aktiivisuuteen – tätä rotua ei kannata jättää yksin pitkäksi aikaa, sillä se kaipaa seuraa ja osallistumista perheen toimintaan.
Ulkonäkö
Volpino italiano on pieni, viehättävä ja elinvoimainen koirarotu, jonka ulkonäköä leimaa erityisesti sen runsas, pöyheä turkki ja eloisa ilme. Rodun yleisvaikutelma on elegantti mutta samalla vankka ja ketterä. Volpinon runko on hieman suorakaiteen muotoinen, säkäkorkeus on noin 27-30 cm ja paino tyypillisesti 4-5 kg.
Merkittävimmät piirteet ovat sen tiheä, suora ja pystysuunnassa säteilevä turkki sekä selvästi erottuva, leijonanharjamaista kaulusta muistuttava karvapeite kaulan ympärillä. Turkki on runsas myös rinnassa, raajoissa ja hännässä. Häntä on asennoltaan korkea ja sitä kannetaan kaartuneena selän päälle paksun turkin ympäröimänä.
Rodun pää on tyypillisimmillään pyramidinmuotoinen ja tasapainoinen rungon kokoon nähden. Kuono on suora ja melko lyhyt, kallon ollessa kohtalaisen leveä. Korvat ovat pienet, kolmiomaiset, pystyt ja hyvin erottuvat pään sivuilla, mikä antaa volpinolle eloisan ja valppaan ilmeen. Silmät ovat keskikokoiset, pyöreähköt ja yleensä tummanruskeat, mikä korostaa rodun eloisuutta ja ystävällisyyttä.
Volpino italianon turkin yleisimmät hyväksytyt värimuodot ovat puhdas valkoinen ja punainen, mutta myös muutama muu harvinaisempi väri, kuten hunajankeltainen, hyväksytään joissain maissa. Valkoinen volpino on selvästi suosituin. Karva vaatii säännöllistä harjaamista pysyäkseen takuttomana ja puhtaana, mutta rotu ei kuitenkaan vaadi trimmauksia.
Volpino italianon ulkonäkö viestii eloisuutta, valppautta ja ystävällistä luonnetta. Pieni koko, näyttävä turkki ja seurallinen olemus tekevät rodusta viehättävän lemmikin sekä kodin silmäniloksi että vahtikoiraksi. Kokonaisuus on näyttävä mutta ei liioiteltu. Tämä rotu huokuu elinvoimaa ja typistetyn koon mukanaan tuomaa suloisuutta, kuitenkaan menettämättä alkuperäistä käyttökoiran luonnetta.
Historia
Volpino italiano on vanha italialainen koirarotu, jonka juuret ulottuvat ainakin 1500-luvulle, ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan paljon pidemmällekin antiikin Rooman aikoihin. Nimensä mukaisesti 'volpino' tarkoittaa pientä kettumaista koiraa – ja tämä ketunomainen ulkonäkö on ollut tunnusomaista rodulle vuosisatojen ajan.
Ensimmäisiä luotettavia kirjallisia mainintoja Volpino italianosta löytyy Italian renessanssin taiteesta ja kirjallisuudesta. Useat taiteilijat, kuten Michelangelo, pitivät kyseistä rotua lemmikkinään, ja sitä esiintyy muun muassa maalauksissa ja veistoksissa. Silloisen Italian ylä- ja keskiluokka arvosti Volpino italianon siroa ja eläväistä olemusta, ja se oli suosittu erityisesti jalosukuisissa perheissä. Kuitenkin rotu oli myös rahvaan suosiossa, sillä sitä käytettiin lisäksi vahtikoirana, erityisesti vaunuissa ja kodeissa.
Rodun historiaa varjostaa sen samankaltaisuus muiden eurooppalaisten spitz-tyyppisten rotujen kanssa, kuten saksalaisen pomeranianin ja samojedin kanssa. 1800- ja 1900-luvuilla tämä aiheutti usein sekaannusta, ja monet Volpino italianot rekisteröitiin virheellisesti muiden rotujen edustajiksi. Tällä oli seurauksensa rodun kannan vähenemiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen Volpino italiano oli vähällä kadota kokonaan, sillä uudet koiramieltymykset ja kaupungistuminen vähensivät sen kysyntää. 1960- ja 1970-luvuilla aktiiviset rodun harrastajat alkoivat etsiä jäljellä olevia yksilöitä ja aloittivat määrätietoisen jalostustyön. Näiden ponnistelujen ansiosta rotu pelastui sukupuutolta ja se virallistettiin uudelleen. Kansainvälinen koirajärjestö FCI tunnusti rodun virallisesti vuonna 1903, mutta rotumääritystä päivitettiin sotiin jälkeen.
Nykyään Volpino italiano on edelleen melko harvinainen, mutta arvostettu rotu erityisesti Italiassa. Sillä on ylpeydenaihe rodukehityksen ja kansallisen historian osalta, ja sitä esiintyy yhä silloin tällöin italialaisessa kansankulttuurissa ja taiteessa.