Kuvaus: Welsh corgi cardigan
Welsh corgi cardigan on pieni mutta vankka paimenkoirarotu, joka on tunnettu eloisuudestaan, uskollisuudestaan ja älykkyydestään. Rodun alkuperä juontaa Walesiin, jossa niitä käytettiin karjan paimentamiseen. Cardiganin corgi eroaa Pembroke corgista hännän ja hieman pidemmän vartalon ansiosta. Luonteeltaan cardigan-corgit ovat ystävällisiä, leikkisiä ja sopivat hyvin aktiiviseen perheeseen. Ne kiintyvät vahvasti omistajiinsa, ovat usein valppaita ja voivat ilmoittaa uusista äänistä haukkumalla. Cardiganit tulevat hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, mutta tarvitsevat monipuolista tekemistä ja säännöllistä liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen, vaatii harjausta viikottain, ja irtoaa kohtalaisesti karvaa. Rotu sopii myös ensikertalaiselle koiranomistajalle, kunhan sen energiaa ja älykkyyttä osataan kanavoida oikein.
Welsh corgi cardigan arviota
Ominaisuudet
Welsh corgi cardigan on yksi kahdesta tunnetusta corgi-rodusta, ja se on alun perin kehitetty Walesissä karjan paimennukseen. Rotu on pienikokoinen, mutta voimakasrakenteinen ja ketterä, ja sen tunnistaa pitkästä rungosta, lyhyistä jaloista sekä paksusta, pensasmaisesta hännästä. Cardigan-corgilla on leveä kallo ja suuret pyöreät korvat, jotka tekevät siitä helposti tunnistettavan ja sympaattisen näköisen.
Cardigan-corgit tunnetaan älykkyydestään ja monipuolisuudestaan. Ne ovat erittäin oppivaisia ja tottelevaisia, mikä tekee niistä hyviä harrastuskoiria esimerkiksi agilityyn, tokoon tai jopa rally-tokoon. Paimennustaustansa ansiosta ne ovat usein energisiä ja tarvitsevat sopivasti aktiviteetteja ja aivotyötä pysyäkseen tyytyväisinä.
Rodulla on tiivis, kaksikerroksinen turkki, joka suojaa sääolosuhteilta hyvin. Värivaihtoehtoja on runsaasti – mustavalkoisia, brindle, blue merle sekä erilaisia väriyhdistelmiä, joissa esiintyy valkoisia merkkejä. Turkki vaatii säännöllistä harjausta, mutta muuten rotu on melko helppohoitoinen.
Cardiganit ovat luonteeltaan uskollisia ja kiintyvät vahvasti perheeseensä. Ne ovat usein hieman varautuneita vieraita kohtaan, mutta eivät aggressiivisia. Lasten kanssa ne tulevat yleensä hyvin toimeen, ja ne voivat soveltua myös muiden lemmikkien kanssa, kunhan sosiaalistaminen tehdään oikein.
Rotu ei ole yleisesti haukkuherkkä, mutta paimenkoirataustansa vuoksi cardigan-corgit osaavat tarvittaessa ilmoittaa vieraista. Terveydeltään ne ovat keskimäärin melko kestäviä, mutta selän ja nivelten terveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota pitkän selän ja lyhyiden jalkojen vuoksi. Keskimääräinen elinikä on noin 12–15 vuotta.
Kokonaisuudessaan welsh corgi cardigan on mukautuva, älykäs ja seurallinen koira, joka sopii sekä harrastuksiin että perhekoiraksi niille, jotka arvostavat aktiivista ja seuraa kaipaavaa lemmikkiä.
Ulkonäkö
Cardiganinwelshcorgi on keskikokoinen, matalajalkainen ja voimakasrakenteinen paimenkoirarotu, joka on helposti tunnistettavissa pitkän selkänsä ja lyhyiden jalkojensa ansiosta. Rotu on vankka, mutta ei kuitenkaan kömpelö, ja sen ulkomuodossa huokuu sekä tyylikkyys että käytännöllisyys, joita on vaadittu alkuperäisiltä maataloustyökoirilta. Cardiganinrunko on pitkä suhteessa korkeuteen, ja lantio on erityisen leveä. Raajat ovat suorat ja vahvat, sekä hyvin kulmautuneet niin edestä kuin takaa, mikä mahdollistaa terävät liikkeet, ketteryyden ja erinomaisen paimennuskyvyn.
Koiran pää on ketunomainen – kiilanmuotoinen ja suhteessa runkoon sopusuhtainen. Kirsu on usein musta, ja silmät voivat olla tummia tai sinisiä, etenkin merleillä. Ilme on ystävällinen ja valpas. Korvat ovat suuret, pystyt ja hieman pyöristyneet kärjistään, mikä korostaa rodun eloisaa ja valpasta olemusta. Cardiganinwelshcorgin häntä on pitkä, usein luonnollisesti matalalla kannettu ja paksu, eikä sitä koskaan typistetä.
Cardiganinwelshcorgin turkki on kaksikerroksinen: pehmeä, tiivis pohjavilla ja säänkestävä, suorahko tai hieman aaltoileva peitinkarva. Turkki on helposti hoidettava ja se suojaa hyvin säältä. Värit ovat moninaiset – rodulla sallitaan mm. punainen, soopeli, brindle (juovikas), musta, sininen merle sekä näiden väritysten yhdistelmät valkoisin merkein. Valkoiset alueet ovat yleensä jalossa, rinnassa, kaulassa, hännänpäässä ja hieman päässä, mutta valkoinen ei saisi hallita pääväriä.
Kokonaisvaikutelmaltaan cardiganinwelshcorgi on tasapainoinen, lihaksikas ja työkoiramaisen ryhdikäs, mutta silti viehättävä ja siro. Sen säkäkorkeus on tyypillisesti 25–33 cm ja paino vaihtelee 11–17 kilogramman välillä. Cardiganin erottaa pembrokesta erityisesti pitkästä hännästään sekä hieman suuremmasta ja voimakkaammasta rakenteestaan. Ulkomuoto korostaa rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta perheenjäsenenä ja työkoirana, yhdistäen ainutlaatuisella tavalla kestävyyden, ketteryyden ja hyväntuulisuuden.
Historia
Cardiganinwelshcorgi, yleisesti tunnettu nimellä Welsh Corgi Cardigan, on yksi kahdesta walesilaisesta corgirodusta ja se on vanhempi näistä kahdesta. Sen alkuperä juontaa noin 3000 vuoden taakse Walesiin, jossa rodun esivanhemmat saapuivat Keski-Euroopasta kelttien mukana. Cardiganin corgin historialliseksi kotiseuduksi mainitaan Cardiganshiren kreivikunta Lounais-Walesissa. Alun perin cardiganilaisia corgeja käytettiin paimenkoirina ja karjan liikuttajina: niillä oli erityinen kyky ohjata karjaa matalalla ruumiinrakenteellaan ja ne olivat myös hyviä maatilan vahti- ja seurakoiria.
Cardiganinwelshcorgin rakenteeseen on vaikuttanut sen alkuperäinen työtehtävä. Lyhytjalkaisena koirana se liikkui ketterästi karjan jalkojen lomassa, mikä suojasi niitä potkuilta. Lisäksi rodun pitkä runko ja vahvat jalat mahdollistivat pitkät työpäivät vaihtelevassa maastossa. Cardiganin corgi erottuu sukulaisestaan pembrokesta erityisesti hännän ja korvien perusteella: cardiganilla on pitkä, pystyasentoinen häntä ja pyöreämmät, hieman suuremmat korvat kuin pembrokella.
Rodun tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta joidenkin teorioiden mukaan cardiganin corgi polveutuu ruotsalaisesta vallhundista (Ruotsinpaimenkoirasta), joka mahdollisesti risteytyi paikallisten walesilaisten koirien kanssa. Lisäksi jotkut uskovat rodun sukulaisuuteen vanhojen paimenkoirien kanssa, jotka todennäköisesti vaikuttivat sekä cardiganiin että pembrokeen.
Vuonna 1925 sekä cardigan että pembroke esiteltiin samana rotuna Englannin Kennelklubille, mutta 1934 rodut virallistettiin lopullisesti erillisiksi. Siitä lähtien cardiganinwelshcorgi on säilyttänyt oman, erityisen identiteettinsä. Rodun suosio kasvoi erityisesti 1900-luvun lopulla, kun sitä esiteltiin näyttelyissä ja rotuseuratoiminta vakiintui. Nykyään cardigan on arvostettu perhekoira, mutta sen alkuperä paimenena elää vahvasti rodun luonteessa ja ulkonäössä.
Suomessa cardiganinwelshcorgi yleistyi 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja rotu on pysynyt verrattain harvinaisena mutta uskollisen harrastajakunnan suosiossa. Cardigan tunnetaan ystävällisyydestään, älykkyydestään ja monipuolisuudestaan niin harrastuksissa kuin perheenjäsenenä.