Yhdysvaltainpitkäkarvainen (American Longhair) on harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti pitkän, silkkisen turkkinsa ansiosta. Tämä rotu syntyi Yhdysvalloissa, kun brittipitkäkarvaista risteytettiin muiden kissarotujen kanssa. Yhdysvaltainpitkäkarvainen on lempeä, sopeutuvainen ja ystävällinen lemmikki, joka sopii hyvin erilaisiin koteihin. Se viihtyy ihmisten seurassa, mutta arvostaa myös omaa rauhaansa. Pitkä turkki vaatii säännöllistä harjausta takkujen estämiseksi, mutta muuten rotu on melko helppohoitoinen. Yhdysvaltainpitkäkarvaiset kissat ovat leikkisiä ja älykkäitä, ja niiden rauhallinen luonne tekee niistä hyviä kumppaneita perheille ja yksineläjille. Ne eivät ole erityisen äänekkäitä, ja sopeutuvat yleensä hyvin toisten kissojen sekä lemmikkien kanssa.
Yhdysvaltainpitkäkarvainen eli American Longhair on harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti pitkästä, silkkisestä turkistaan sekä lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan. Rodun tausta liittyy läheisesti amerikkalaiseen kotikissaan, mutta jalostuksessa on otettu vaikutteita myös muista pitkäkarvaisista roduista. Yhdysvaltainpitkäkarvaisten turkki on puolipitkä tai pitkä, pehmeä ja helposti harjattava. Värikirjo on laaja: rodulla esiintyy lähes kaikkia kissavärejä ja -kuvioita, mikä tekee jokaisesta yksilöstä uniikin.
Yhdysvaltainpitkäkarvainen on keskimäärin keskikokoinen tai suuri kissa. Rakenteeltaan rotu on lihaksikas ja notkea, mutta samalla elegantti. Tyypillisiin piirteisiin kuuluvat pyöreä pää, suuret, ilmeikkäät silmät ja näyttävät, keskikokoiset korvat. Häntä on pitkä ja tuuhea, mikä korostaa rodun eleganttia olemusta.
Luonteeltaan yhdysvaltainpitkäkarvainen on sosiaalinen ja ihmisläheinen. Se tulee hyvin toimeen sekä lapsien että muiden lemmikkien kanssa, eikä yleensä ole kovin arka. Tämä rotu viihtyy parhaiten kotitalouksissa, joissa sillä on mahdollisuus saada huomiota ja leikkiä ihmistensä kanssa. Älykkyytensä ansiosta yhdysvaltainpitkäkarvainen oppii helposti uusia asioita – jopa temppuja tai hihnassa kulkemisen.
Hoito ja ylläpito ovat kohtuullisen helppoja. Pitkä turkki vaatii säännöllistä harjausta takkujen estämiseksi, mutta muuten rotu on melko vähävaivainen. Terveysongelmat ovat harvinaisia, etenkin vastuullisesti kasvatetuilla yksilöillä. Yhdysvaltainpitkäkarvainen on rotuna pitkäikäinen ja voi elää jopa 15–18-vuotiaaksi. Rodun yleisimmät sairaudet liittyvät lähinnä geneettisiin tekijöihin, joita vastuulliset kasvattajat pyrkivät ehkäisemään.
Kaiken kaikkiaan yhdysvaltainpitkäkarvainen on erinomainen valinta lemmikiksi perheille ja yksinasuville, jotka arvostavat lempeää, älykästä ja ihmisläheistä kissaa. Se sopii sekä aktiiviseen että rauhallisempaan kotiin ja sopeutuu hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin.
Yhdysvaltainpitkäkarvainen on kissarotu, joka tunnetaan elegantista ja hyvin hoidetuista ulkonäöstään. Rotu on keskikokoinen tai suuri, ja sen vartalo on lihaksikas sekä tasapainoinen. Kissalla on pyöreähkö pää ja korvat ovat keskikokoiset, hieman ulkonevat ja usein tuuheasti karvoitetut. Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja niissä on usein lämmin, eloisa katse. Kissan nenä on keskimitan pituinen ja hieman kaareva.
Karvapeite on yksi merkittävimmistä ulkonäöllisistä piirteistä: Yhdysvaltainpitkäkarvaisen turkki on nimensä mukaisesti pitkä, pehmeä ja silkkinen, sävyltään monipuolinen, sillä rotua esiintyy useissa eri väreissä ja kuvioissa. Yleisiä värejä ovat esimerkiksi musta, valkoinen, sininen, punainen, kerma, hopea ja ruskea, sekä erilaiset värimerkinnät kuten tabby, kilpikonna ja savuvärit. Pitkä karva muodostaa erityisen näyttävän kauluksen sekä ''housut'' takajalkoihin ja tuuhean, sulkamaisen hännän. Aluskarva on tiheä ja suojaava, mikä tekee pitkäkarvaisesta turkista näyttävän ja tuuhean.
Kissan raajat ovat vahvat ja sopusuhtaiset vartaloon nähden, ja tassut pyöreät sekä karvaiset. Polkutyynyt ovat usein tummemmat, riippuen turkin väristä. Häntä on pitkä ja voimakkaasti tuuheakarvainen, useimmiten suora ja näyttävä, ja sitä kannetaan ylpeästi.
Yhdysvaltainpitkäkarvaista arvostetaan erityisesti sen siistin ja terveen yleisilmeen sekä symmetristen piirteiden vuoksi. Ulkonäkö kertoo myös rodun hyvästä kehonrakenteesta – tämä rotu vaikuttaa terveeltä, elinvoimaiselta ja hyvin hoidettuna sen turkki huokuu upeaa kiiltoa. Rotu välittää heti vaikutelman ylellisyydestä ja hienostuneisuudesta. Yhdysvaltainpitkäkarvainen saa erityishuomiota näyttelyissä juuri turkkinsa ja silmiensä ansiosta, ja se on haluttu rotu kissanäyttelyissä. Ulkoasu on vakuuttava yhdistelmä voimaa, suloisuutta ja tyylikkyyttä, mikä tekee siitä helposti tunnistettavan ja erottuvan monien pitkäkarvaisten joukossa.
Yhdysvaltainpitkäkarvainen, tunnetaan myös englanniksi nimellä American Longhair, on kissarotu, jonka juuret ulottuvat Pohjois-Amerikkaan. Rodun alkuperä liittyy läheisesti siirtolaisiin, jotka toivat Euroopasta mukanaan lyhytkarvaisia ja pitkäkarvaisia kissoja uuden mantereen karuihin oloihin. 1800-luvulla erityisesti Britanniasta ja muualta Euroopasta tulleet siirtolaiset toivat mukanaan muun muassa brittiläisiä pitkäkarvaisia koteihinsa. Näitä kissoja risteytettiin paikallisten maatiaiskissojen kanssa, mikä loi perustan nykyaikaiselle yhdysvaltainpitkäkarvaiselle rodulle.
Rodun määrätietoinen jalostus alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa, kun kasvattajat halusivat kehittää pitkäkarvaisen, mutta maatiaisen näköisen ystävällisen, terve ja helppohoitoisen kissan. Amerikanpitkäkarvainen onkin erityisesti arvoistettu luonnollisesta ulkonäöstään ja mutkattomasta luonteestaan. Verrattuna muihin pitkäkarvaisiin rotuihin, yhdysvaltainpitkäkarvainen on säilyttänyt enemmän alkuperäisen maatiaiskissan piirteitä, mikä tekee siitä kestävämmän ja sopeutuvaisemman kuin monet muut kissarodut.
Kissan rotustandardi vahvistettiin 1960-luvulla ja pitkän tunnustamisprosessin jälkeen rodusta tuli yhä suositumpi erityisesti Pohjois-Amerikassa. Joissakin rekisteröinneissä, rotu kuitenkin sekoitetaan edelleen muihin pitkäkarvaisiin kissoihin, kuten persialaisiin, mutta yhdysvaltainpitkäkarvainen on geneettisesti lähempänä paikallisia maatiaiskissoja. Tämän vuoksi rotu on tunnettu hyvästä terveydestään ja pitkäikäisyydestään.
Nykyään rotua pidetään harvinaisena Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa se löytää yhä helposti tiensä perheiden lemmikiksi lempeän ja seurallisen luonteensa ansiosta. Kissan ystävät arvostavat sen kykyä sopeutua erilaisiin perhetilanteisiin sekä sen yllätyksellistä, monimuotoista värikirjoa.